Kennel Blackpepoon Uutisia vuodelta 2024
uutisia vuodelta:
28.12.2024
Vuosi lähenee loppuaan. Tuleva vuosi voisi olla suosiollisempi ainakin tiinehtymisten suhteen, muuten ei suuria toiveita.
Mennyt vuosi oli tyypillinen siinä suhteessa että edelleen eniten
kasvatuksesta tietävät ne jotka eivät ole koskaan mitään kasvattaneet.
Näin oli jo silloin 1980-luvulla (itseironiaa...)! Nopeasti nähtävästi
karma sitten korjaa satoa. Mielipiteet on ihan jees, niitä pitääkin
olla mutta kapuloiden heittäminen rattaisiin ei ole ok.
Nyt 10 kuukauden ikäisen Ritvan otteet paranee kaiken aikaa ja vaikka
monia asioita täytyy opetella, esim. olomuotoaan jatkuvasti vaihtava
lumi niin työmaalla pysyy todella hyvin. Jokunen ajonpätkä on ollut,
äänellä ja ilman. Jälleen kerran olemme miettineet miksi ulkoa ostetut
beaglet ovat kaikki meitä miellyttäneet mutta omista kasvateista
itselle jätetyt (3) eivät. Ihan kuin napanuora ei katkeaisi kun ei
torppa vaihdu... Kupla lähti aikoinaan omista kasvateista ensimmäisenä.
Astutettiin ja passitettiin Norjaan, siihen oltiin tyytyväisiä ja
erittäin tyytyväisiä sen tyttäreen No Kva Se Kva Silver Creek's
S'Beraan (M-08 Fi Kva Korpisalon Sertti - Blackpepoon Be Beetle ) joka
nyt on siirtynyt muihin jahteihin ja omistaja etsii itselleen uutta,
tietenkin Suomesta. Autan minkä voin.
Jos itselle joskus mielii omakasvattamaa niin ehkä ainakin alkuun saatava sille sijaiskoti.
Fi Kva Blackpepoon Be Enzo 28.4.2014 - 9.12.2024. Enska tuli
käyttövalioksi ajaen yli 75 pisteen ykkösiä eli suomenajokoiran
ykkösiä. Sen puoliveljet samasta isästä lisääntyivät kiitettävästi.
Myös Kisuli Kisuli, pihapiirimme yli kolme vuotta sitten ilmestynyt musta kissa on mitä ilmeisemmin vaihtanut hiippakuntaa.
Jokunen arvostelutehtävä oli ja jokunen niitä on myös 2025. Yhtään en
vastustelisi jos yhä useampi rotujärjestö siirtyisi järjestelmällisiin
ulkomuototarkastuksiin. Ja isompi remontti, sekin olisi ok?
Hirvikoiramies -lehteä selasin, Maaseudun Tulevaisuuden luin ja vaikka
en halunnut edes lukea niin myös Täällä vartioin minä -palsta taisi
antaa samankaltaisia viitteitä? Pysyvää on vain muutos. Ruma temppu?
Ehkä, mutta kun on itse ollut vetämässä samanlaisen kuvion
noutajakoirajärjestössä niin en siksi lähde arvostelemaan.
Metsästävä valkoinen heteromies ajetaan yhtä syvemmälle viidakkoon jos ei panna hanttiin.
16.12.2024
Tytöt Helga ja Rosa olivat ensimmäiset jotka ehtivät kuviin. Seuraavia tuloksia saadaan odotella alkuvuodesta.
Blackpepoon Purple Paint, B/B ja 0/0
Blackpepoon Purple Bird, A/A ja 0/0
11.12.2024
Nähtävästi meille tulee joko 12 pentua tai sitten ei
lainkaan. Kovin vaikeaa tuntuu taas olevan. Luna on ultrattu, varmuuden
vuoksi kahteen kertaan jotten tiinettä palauta kotiinsa. Mutta tyhjä se
on.
Itsenäisyyspäivänä Urho kävi kokeessa, hieno 111 minuuttinen ekassa
erässä toi Beaj2 -tuloksen, toiseen erään ei jänistä löytynyt. Pitkä
pätkä meillä jo beagleä, vuodesta 2003 ja siihen on mahtunut
talkootöitäkin. Muistan yhdenkin kokeen jossa hoidin ruokahuollon.
Keittiön ovelle saapui ensimmäisen beaglensä omistanut juippi joka
naureskellen minulle totesi että 'no, huonossakin repussa voi olla hyvät eväät'. Ja nyt hän on ilmoittautunut puheenjohtajaehdokkaaksi.
24.11.2024
Urho käytettiin taas kokeessa, tällä kertaa Haminassa.
Pelkät hakuminuutit mutta tuomareiden kehut koirasta tietysti lämmitti.
Seitsemän koiran koe kutistui neljään, susipelko on todellinen. Päivän
aikana tulikin tieto kolmesta pohjoiseen menevästä sudesta sekä
kahdesta jotka olivat menossa niitä vastaan.
Rotumääritelmiä on kahlattu ja todella usein törmää lauseeseen
"ylälinja vaakasuora". Närästää joo, mutta kun tietää että sillä
tarkoitetaan selkälinjaa niin ei niin haittaa. Sellaista rotua ei
olekaan jonka ylälinja olisi tasainen. Ravatessaan toki joku voi kaulan
laittaa niin paljon eteenpäin mutta tätähän rotumääritelmissä ei
tarkoiteta. Selkälinja + kaula = ylälinja.
Ajokokeiden sinisessä kirjassa, kohta 7.9 "Keskeytyksen, sulkemisen ja
luopumisen syy merkitään koirakohtaiseen pöytäkirjaan huomautuksia
kohtaan." Tästä olen nyt useamman kanssa keskustellut,
ylituomareidenkin, ja kysynyt tuleeko siniseen kirjaan korjaus.
Koe keskeytetty (koiran käpälät vuotavat verta lumipeitteen lasikerroksen seurauksena)
Koira suljettu kokeesta (peuran ajo)
Omistaja luopui (puoliso soitti että sauna on lämmin nyt...)
Kaikki, minäkin, ollaan sitä mieltä että omistaja voi luopua missä
vaiheessa koetta tahansa. Toki, hänhän sen on maksanut ja
ilmoittanut. Sinisessä kirjassa tämä todetaankin koiranohjaajalle
tarkoitetussa osioissa. Yhtä ylituomaria lukuunottamatta kaikki ovat
olleet sitä mieltä ettei syytä tarvitse kertoa. No ei varmastikaan,
senhän voi vetää hatustakin ja voisi olla koominen teksti
koepöytäkirjassa (kts. yllä).
Mutta mutta... sinisen kirjan sääntöteksti on yksiselitteinen. Mitä jos
tuomarit päättäisivät keskeyttää koiran koesuorituksen mutta eivät
noudattaisi sääntökirjaa vaan päättäisivät olla kertomatta keskeytyksen
syytä? Olenkin kysynyt tuleeko sääntökirjaan käytäntöä vastaava
korjaus... Yksi ylituomari sanoi että "tämä on vähän miten tämän
lukee". Ai?
Sanoilla on voimaa. Näissä kokeissa kuulin myös että beagle on
lypsyjakkara. Joo, oikein vertaavaa kokoa ajatellen. Sitten toinen
maininta oli matalaraajainen. Ei, sitä se ei ole. Pieni, matala joo
mutta ei matalaraajainen.
21.11.2024
Joskus syyskuussa ell Kapiainen otti Kirristä putkellisen
verta ja näyte lähetettiin Alankomaihin Utrechtiin tutkittavaksi. Olin
jo varma että postinjakaja oli tehnyt näytteelle jotain tuhmaa mutta
niin vaan tänään tuli tutkimuksen tulos.
Kirri, Blackpepoon Yellow Tribe (Fi Jva Se Jva Blacfriar Tribesman - Flatout Hirmu Tehokas)
In relation to cerebellar ataxia:
A/A:
The dog is clear of the variant that causes cerebellar ataxia in Flatcoated Retrievers.
Laskua ei vielä ole tullut, muistaakseni se on sen 25 euroa... Ja
siihen päälle eläinlääkärissä käynnin kulut. Kyllä kannattaa! Nyt
Kirrille voi valita minkä tahansa partnerin vailla pelkoa että pennut
voisivat olla ataksiasairaita. Suomessa ei toistaiseksi flattien
ataksiaa tutkita, suomenajokoira ja pohjanpystykorva kyllä (Movet).
Kirrin siskon Purple -pennut täyttivät jo vuoden ja vähitellen varmaan
aletaan saamaan kuvaustuloksia. Masalle tuli omistajanvaihdos ja se
asuu nyt kodissa josta juuri Blackpepoon uros Papu kuoli syöpään. Masa
on sopeutunut hyvin.
Kasvatan työkoiria. Jos kasvattaisin seurakoiria niin valitsisin toiset
rodut. Aito flatti on energinen, vilkas ja älykäs. Näin ainakin silloin
kun 1980 -luvulla rodun parissa aloitin. Ilo että amerikkalainen linja
toi kasvatteihini isomman moottorin. Ja hyvä että kasvattien omistajat
ottavat ensin minuun yhteyttä - flateille on helppo löytää uusi hyvä
koti.
14.11.2024
Eilen Jaalassa koeteltiin kuutta ajavaa koiraa joista yksi
oli meidän Urho. Lähes valkoinen jänis ja paljas maasto joten ylösotto
ensimmäisessä erässä onnistui vain kolmelta eikä niistäkään kukaan
saanut toiseen erään jänistä jalkeille. Kaikkien tulos siis nolla.
Urholle tämä oli jo kolmas tyhjä tälle syksyä. Inkerilän kokeessa ajoi
96 minuuttia ensimmäisessä erässä, kuusi havaintoa jäniksestä. Siellä
ei sitten toiseen erään jänistä löytynyt mutta sentään tulos,
muotovalion arvo ja kantakirjanumero.
Haastavaksi toki tiedetäänkin mutta paljaan kelin ykköstä on vaikeampi
tavoitella sitten kun lumi on maassa... Urho tekee kuitenkin aina omat
työnsä ja tuomariryhmä saa rupatella tulilla. Urhoa ei tarvitse
metsässä kävelyttää.
Kokeen järjestäjän ominaisuudessa minutkin ajokoiratuomariksi
kouluttanut Ollila piti aamulla pienen aloituspuheen, siitä jäi hyvin
mieleen 'ajokoiria on vähän ja ajavia koiria vielä vähemmän'.
Sitäpä kannattaa miettiä. Odottaakko itselleen vaan parempaa koiraa vai
tehdäkö sellaisen? Myöntää oman koiran puutteet/virheet ja etsiä sille
SOPIVA parituskumppani, sopivallahan ei tarvitse olla ensimäistäkään
valionarvoa, ei ehkä ykkösiäkään, ei ehkä koekäyntejäkään kunhan on
OMINAISUUKSILTAAN oikeanlainen. Koepöytäkirjoissa on muutakin tietoa
kuin ajominuutit. Minulta jäisi käyttämättä koirat joiden ajosta ei
nähdä jäniksiä, ihan sama vaikka olisi millaiset ajominuutit.
Metsästyksellisyys, kuten Kannusjärven kokeen yt hyvin muistutti. Ei
taloissa 100 vuotta sitten olisi yhtään koiraa ellei ne olisi olleet
hyödyksi tuoden ruokaa pöytään.
Koekalenteria ei ole katsottu eteenpäin enkä tiedä milloin seuraava
startti. Koiranohjaaja ilmoittaessaan tuo aina tuomarin joten meidän
perheessä se olen minä. Tänä syksynä olen siis tuomaroinut ajokokeessa
useamman kerran suomenajokoiria. Harjaannuttaahan sekin silmää, ei
niitä tarvitse vain näyttelyissä katsella. Rotumääritelmiä kahlattava
läpi useampi ennen joulukuun alkua. Ehkä tavataan Messarissa.
Viime sunnuntaina Ritu pääsi ensi kertaa metsään, sillä oli pitkä
sairasloma patin poiston jälkeen ja toipilasaikana aloitti ensimmäisen
kiimansa. Iskää ei Ritulla tule metsässä ikävä joten aihiosta on hyvä
lähteä työstämään. Ritun äiti sai uudella omistajallaan toisen
ykkösensä ja on nyt yhden ykkösen päässä käyttövalion arvosta. Hienoa
Team Ralli!
2.11.2024
Varjo astui Lunan heti aamusta, edellisillasta alkanut
määrätietoinen harjoittelu tuotti tulosta. Jos hyvin menee niin
tammikuun alussa pitäisi syntyä pentuja jotka sitten helmikuun
loppupuolella olisivat luovutuksessa. Oikein hyvä aika luovutukselle.
30.10.2024
Ahdistaa, joten palaan asiaan josta aiemminkin olen
konahtanut... vaikka en ole verijälkiharrastaja, arvostan valtavasti
sitä datankeräysmuotoa joka lajissa on. Tapahtumat on pisteytetty mutta
pääkohdat käydään läpi myös sanallisesti. Nerokasta. Numerodata
indeksejä ja erilaisia taulukkoseurantoja varten, sanallinen taas
inhimillistä eli selostus siitä mitä tapahtui. Kaikelle vastaan
tulevalle kun ei ole numeroa koepöytäkirjassa.
Noutajien pöytäkirjoissa ollaan täysin sanallisten arvioiden varassa ja
numerodataa ei pystytä taltioimaan muuten kuin hylätty/hyväksytty (Nou)
tai palkintosijan mukaan. Esimerkiksi Alo2 tulokseen voit päästä
kahdella tapaa (et pääse jäljelle / pääset jäljelle mutta koira ei
selvitä jälkeä) mutta mitään numeroa näitä erottamaan ei ole.
No sitten ne ajokokeet. Siellä on lajin raamattu, sininen kirja ja
numerointia ja arviointia on vaikka mistä aiheesta, uusimpina esim.
lumipeitteen laatu. Suomenajokoirilla on ihan nimetty henkilö vai
peräti vapaaehtoinen, joka on jo vuosikymmenten ajalta kerännyt dataa.
Näitä lukuja sitten heitellään valkokankaalle jatkokoulutusten
merkeissä jota ansiokkaasti meilläpäin hoitaa Mikko F.
Nykyisillä säännöillä ajokokeissa metsässä kaksi tuomaria ja sinisestä
kirjasta tarkistellaan mitä mihinkin kohtaan laitetaan, numerointi 62.
asti ja molempiin eriin käydään kaikki samat läpi uudelleen. Ylituomari
tarkistaa maastossa tehdyt merkinnät ja koiran omistaja saa halutessaan
olla mukana puhuttelussa. Jos ei niin hänen on kuitenkin täytynyt
allekirjoittaa maastokortit. No, ylituomari voi sitten tuskailla siinä
"että mitä siellä on tapahtunut" ja päivän kulku kerrotaan. Aivan,
sanallisesti se siinä sitten aukeaa. Mutta eipä sitä sitten mihinkään
sanallisesti kirjata. Miksi ihmeessä ei?
Esimerkkejä:
"Hieman kankeasti kylmähakuihin lähtenyt koira joka molemmissa
erissä yöjäljen löydettyään saa ajettavan jalkeille varsin nopeasti ja
ajaa erittäin kuuluvalla äänellä. Ensimmäisen erän jänis nähdään ja on
liikkeellä jo ennen ajon alkua, koira selvittää tieosuuden vaikka
traktori ajoi jälkien yli. Toisessa erässä korostuu puutteet
hukkatyöskentelyssä"
TAI
"Ohjaajan ihmeeksi koiran hakutyöskentely ei käynnisty lainkaan
ja ohjaaja pyytää apuja. Maaston tunteva tuomari kävelee metsään ja
hakutyöskentely käynnistyy. Yöjälki löytyy kaukana tuomariryhmästä
mutta ohjaaja ei suostu siirtymään autolla. Pitkään kestänyt
yöjälkityöskentely johtaa tulokseen mutta ajo ei kestä pitkään. Hetken
hukkaa selviteltyään koira palaa ohjaajan luo."
20.10.2024
Lunan, Blackpepoon Oxford Sky astutuskiima on alkanut. Astutus kuunvaihteessa.
Luna tuli meille viikko sitten perjantaina ja on sen jälkeen tavannut
ensin Varjon omistajan ja noutanut muutamia dameja, sittemmin Varjo
tuli mukaan ja koirat tutustuivat. Intoa oli varsinkin Varjolla ja
epäilin ettei mene pitkään kun kiima alkaa. Ja niinhän se sitten oli. Pentuja
-linkkiin päivitetty mm. sukutaulua ja käyttövaliot korostettu
sinisellä - joskos se vähän auttaisi hahmottamaan yhdistelmän
laatua/taustoja.
Tänä viikonloppuna on flattien pohjoismainen mestaruus ja joukkueita
vain Ruotsista (3) ja Norjasta (3). Ensimmäisenä päivänä Ruotsin
ykkösjoukkue oli paras ja Norjan ykkösjoukkue oli toinen, näissä
molemmissa mukana Blackpepoon geeneissä (Se Kva Allikon Vauhdikas ja No
Kva Isatorpets Waternut) molempien vaarin ollessa Fi Jva Blackpepoon Gin Knock Out.
19.10.2024
Syksy edennyt siihen viikonloppuun kun meiltä kaksi miestä
aamulla lähti eri seurojen hirvijahteihin, isäntä jahtaa koko tulevan
viikon.
Sitä olen miettinyt, kun saman kennelin koirat putkahtavat esiin niin
ataksian kuin epilepsiankin suhteen niin voisiko kuitenkin kyse olla
aikuisiän ataksiasta? En ole lääkäri enkä tutkija mutta yhteyttä
ihmettelen.
Tältäkin toistaiseksi Blackpepoon säästynyt.
13.10.2024
Periksi ei anneta. Viime vuoden syyskuun treffikaveri Varjo astuu Lunan. Pentuja -linkki
11.10.2024
Tiensä päähän tänään tuli Papu, Blackpepoon Mighty Whisky
( Blackpepoon Gin Lime - Flatout Hirmu Tehokas ). Vaikka Missi on
harmaantumaton ja villi tytönhupakko niin nyt jo toinen syöpäsairas sen
ensimmäistä pentueesta. Missin isä eli 12 vuoden ikään kun taas Missin
emän puolella on syöpätaakkaa. Siis flatilla on syöpätaakkaa. Ei epäilystäkään ettenkö etenisi roturisteytysasiassa.
Lisäsin linkit geenitutkimustietoihin, toivottavasti aukeaa. Nyt
on sen verran minun hallussa olevia flattejä tutkittu että voi kyllä
sanoa ettei flatillä ole tunnettuja sairauksia joten niitä
kantajuuksiakaan ei tahdo löytyä. Rosalta löytyi flatille tuntematon
border collien EAOD -kantajuus, Kirriltä ei mitään ja aiemmin (Suomen
aikaa) tutkituilta Lululta, Tuikulta (eikä Ropilta) löytynyt mitään.
Eri tilanne heti kun tarkastellaan mitä beagle/flatti -mix toi
tullessaan. Mutta se syöpä!
8.10.2024
Päivitykset vähän laahaa... Piirinmestaruudesta kolme
jatkoon ja ovat eri koirat kuin viime vuonna. Mennään viimeistä kertaa
vanhoilla säännöillä, uusilla säännöillä ensi vuonna näistä olisi
jatkossa vain ensimmäinen. Esimerkiksi Pohjois-Savossa
osallistujamääräkin ihan eri luokkaa, antaa tulevaisuudessa mm. niiden
ottaa lohkopaikat. Suomi on pitkä maa ja syksyn tulostaso eri puolilla
Suomea on mitä on. Ajovoittajaan asti päästään niilläkin säännöillä
eikä Ajovoittajaksi kahden päivän kokeen jälkeen huono koira pääse.
Rosan, Blackpepoon Purple Bird, MyDogDNA -tulokset valmistuivat. 271
clear, 1 carrier eli vähän eri tulos kuin tädillään Kirrillä 272 clear.
Rosan näyttelyarvostelu vielä tänne raapustamatta mutta todetaan sen
verran että metsään mennään jos mittaamatta jätetään...
Ritulta poistettiin takajalasta kannuskynsipaikalta peukalonpään
kokoinen karvaton patti. Nyt on toipilaana ollut vajaan viikon, kolme
tikkiä.
Noutajakoirajärjestön ROP ja VSP ovat erittäin hienoja yksilöitä. Erittäin! Flatin ei kuulu millään tavalla olla liioiteltu. Karvassa, koossa ja turkin käsittelyssä ollaan jo pitkään oltu vahvasti liioittelun puolella.
22.9.2024
Gody, Tribe -pentujen isä kävi Uumajassa jäljestämässä. Nyt Fi & Se Jva Blacfriar Tribesman! Onnea!
19.9.2024
Erilaisia näytteitä laitettu maailmalle, Tuikun tyttären tulokset valmistuivat.
30.8.2024
Pentuja
Kirri astutettu Hugolla. Nyt on jännää. Ne jotka ei niin pehmeistä koirista välitä niin...
Kiitos Anu! Vuosien mittaan olen ajellut Korialle usein, toivottavasti nyt syntyy pentuja.
11.8.2024
Ja viikkoa myöhemmin Ruotsin Flattimestaruus;)
Flattimestari 2024 Isatorpets Waterrock
i. Pohj Kva Waternuts High and Mighty ( Holly Hunter's Jaspar - No&Se Kva Duckstream Cragganmore )
e. Allikon Tulisielu ( Fi Jva Blackpepoon Gin Knock Out - Fi Jva Flathounds Expect Fire )
Pentuesisarelle Isatorpets Waternut mestaruuden toinen sija ja
Isatorpets Waterrocket 17. sija. Niin ikään pentuesisarille
avoimen luokan 3. sija Isatorpets Watertex ja Isatorpets Waterfall 4.
sija, avoimessa osallistujia 100. Eikä siis epäilystäkään etteikö
mestaruuden parhaan kasvattajan titteli tullut myös tällä pentueella...
Eli suomalainen narttu, norjalainen uros ja soppa keitettiin kasaan
Ruotsissa, maailman johtavassa flattimaassa. Mietitäänpä sitä hetki.
Allikon aloitti kasvatuksen käyttämällä ensimäisessä pentueessaan
kasvattiani Pimusta ja Maurista. Siitä heti menestykseen niin Suomessa
kuin Ruotsissa. Vielä isommin pankin taisi ensimmäisellä
flattipentueellaan räjäyttää nyt Isatorpets.
Olen todella tyytyväinen. Ja ihmeissäni!
Pimua, Taka-Tapiolan Sintonic, ei olisi koskaan syntynyt ellen
olisi nähnyt Taka-Tapiolan Merisiljan työskentelyä ja siinä kokeessa
ehdottanut Tapiolle Raijan urosta. Raijan urosta minulle taas oli
kehunut perhetuttu joilta meillä oli ollut kultsu. Tuo uros ei
sukukytkösten vuoksi olisi silloiselle omalle koirakannalle käynyt.
Pentueen toteuduttua sain testailla pentuja ja valita mieleisen. Kun
Pimu teki ainokaisen pentueensa Maurin kanssa, ei ollut mitenkään
sattumaa mikä pentu Pimun isän omistaneelle Raijalle meni vaan sitä oli pidetty
sivussa leimalla 'vain hyvään kotiin'. Kiikutin pennun sitten
Hämeenlinnaan ja sieltä ystävällinen nometuomari vei pennun
Kempeleelle. Ja ensitöikseen kehui pennun uudelle omistajalleen.
Näitä on kiva kiikkustuolissa muistella. Ja joka vuosi tietty täällä
kotisivuilla. Enkä luovuta siirtymällä labradoreihin, flateillä jatkan.
4.8.2024
Vuoden 2024 Flattimestari on selvillä, Taka-Tapiolan Simba ( Fi
Mva Kvarntorpet's Pocketful of Sand - Taka-Tapiolan Manta )
Onnea omistajalle ja kasvattajalle! Flattimestari on minulle
täysin vieras, en sen ominaisuuksista tiedä mitään. Tapio vielä
kasvatti flattejä silloin kun viimeisimpiä kertoja on puhelimessa
puhuttu. Muistan hänen surkutelleen sitä kun kaikki flatit on niin
pehmeitä. Käsiini osui jalostustiedustelu jossa Tapion kennelnimeä
lainannut kasvattaja on kirjoittanut 'Toivon uroksen voivan tuoda
yhdistelmään *** *** ja parempaa itseluottamusta'. Kirjoitan näistä
koska itse taistelin saman puutteen kanssa muuten täydellisyyttä
hipovan koiran kanssa - Pimu, Taka-Tapiolan Sintonic on etusivun
kansikuvatyttönä ollut pitkään ja ihan syystä (tutkikaa vaikka sen
rakennetta!!)
Olipa sitten todella miellyttävää Live-lähetyksestä kuunnella
junnumestaruuden tuomarin, Kirsi Launomaan painotuksia arvostelussa:
hän arvosti voimakasta pyrkimystä riistalle ja hyvää itseluottamusta
jättäen vähemmälle koulutukselliset seikat kuten hallinta ja
luovutukset. Juuri näin, tätä rotu kaipaa isolla kädellä! Jos taas,
dual purpose -tyyliin, haettaisiin näyttelyistä samaa niin etsittäisiin
oikean tyyppistä koiraa ja jätettäisiin trimmaus- ja esittämistaidot
vähemmälle. Ja kyllä, jos aiotte ihan opettaa koiran seisomaan
näyttelyitä ajatellen niin rodun oikea rakenne täytyy tuntea. Jos ei
tunne niin miten ihmeessä voidaan valita jalostukseen sopiva partneri?
Titteleiden perusteellako?
Rj oli päättänyt järjestää Flattimestaruuden tukikoulutuksen
Orimattilassa 1,5 viikkoa ennen mestaruutta. Ilmoittauduin Kirrin
kanssa alokasluokkaan aamupäiväksi 9.00 - 12.00 mutta huomasin
myöhemmin avoimen luokan koulutuksessa olevan tilaan ja ilmoittauduin
myös sinne, 13.00 - 16.00. Kouluttajana Katja Villikka, luokkakaveri
Sarkolan ala-asteelta Kouvolasta;)
Fanitan kovasti näitä maksullisia koulutuksia sillä osallistujat ovat
motivoituneita ja turhaan skeidaan ei mene aikaa. Maksetusta
koulutuksesta ei myöskään heitetä pois ja kyllä, koko päivä Kirrin
kanssa paahtavassa helteessä damien perässä. Aloitus 9.30, lopetus
16.30, aamupäivällä seurana narttu ja kolme urosta (näistä yksi
kiinnostui liikaa Kirristä jolla ei vieläkään ole kiimaa), iltapäivällä
seurana kolme narttua ja yksi uros (kiinnostui liikaa Kirristä).
Kirri on varsin tottunut tekijä rivissä vaikka seksiurokset saivat sen
näyttämään rassukalle. Pysyy kytkemättä hiljaa paikallaan, tekee työnsä
kun sen vuoro on ja pääsi näyttämään osaamistaan oikeastaan sitä
paremmin mitä pidemmälle päivä eteni. Avo -ryhmässä ei urosta mukana
ollut alkua lukuunottamatta, aamupäivällä aloin pitää Kirriä autossa
sillä välin kun tuo kyseinen koira teki omia tehtäviään. Ehkä joku
olisi koiransa jättänyt pois viimeisestä walk up -tehtävästä mutta
juuri pitkää päivää ja äärimmilleen joutumista hain, niitä vähemmän on
tarjolla mökkirannassa...
Minulla on valtavan työmotivaation omaava, hyvävainuinen ja riittävän
kova koira joka suorituu kaikesta eikä sillä rasitteena ole kuin laiska
ja osaamatonkin kasvattajaomistajaohjaaja. Tämä koira on paras minulla
tähän asti ja ajaa ohi Pimusta. En ole koeihminen mutta Kirrin
kanssa on mukavaa tehdä. Todella paljon odotan että se tiinehtyy tänä syksynä sulhasestaan Hugosta, Straight Flush Galliano Hot Shot. Kovuutta on sulhasellakin eikä itseluottamusta puutu.
By the way, tämä optio KANNATTAA käyttää. Rotujärjestöllä ei ole mitään syytä olla poikkeusta myöntämättä.
21.7.2024
Kyllä kerran kaudessa täytyy startata... Ilmoittautuminen
Kaakon koeviikonloppuun oli jo päättynyt kun päätin ilmoittaa - en
taaskaan vienyt keneltäkään himoharrastajalta paikkaa. Kokemusta
lähdettiin hakemaan ja kokemus oli todella hyvä (Uusimäki) verraten
vuotta aiempaan (Haataja). Tuolloin metsässä odottava talkooryhmä oli
selvästi v....tunut odottamaan ja kun Kirri rumana ensimmäiseksi pääsi
pois mestaruuden näyttelyosiosta ja huutelin ohjeita (tiesin että koe
oli jaettu kahteen paikkaan ja kahdelle tuomarille enkä voinut tietää
oliko ensimmäinen löytämäni kohde oikea). Minulle ei huudettu "tule
tänne" vaan "siitä seuraat niitä kreppejä vähän matkaa". No joo,
kreppejä oli, kai hakualueen ja sitten jo sadateltiin. Teltalla vain
yksi henkilö siis, ohjeita antanut tuomari itse, muut olivat
sulloutuneet telttaan / katoksen alle. Välillä kennelliiton
luottamushenkilöt onnistuu, välillä ei. Tuossa koe alkoi
maaohjauksella, riistana varis jota koira ei ottanut joten se siitä,
peilin ääreen. Kokemusta haettiin sieltäkin, ei vaan päästy kovin
pitkälle. Tänä vuonna mestaruus olisi Heinolassa, todellakin jätän
väliin.
No, tänään taas kaikesta näki että kaakkolaiset asialla. Hienosti
suunniteltu koe ja vaikkei oman seuran alueella ollutkaan niin
ajomatkaa oli 5 minuuttia. Koepaikkana lampi joka on rakenteilla olevan
Yrtinkankaan ampuradalle johtavan tien varressa. Kokeneet toimitsijat
(missä nuoret on?) ja alokasluokkaan sopiva metsästyksellinen maasto.
Koe alkoi maaohjauksella (kani) ja vaikka vesi veti puoleensa niin
yhdellä lähetyksellä sain Kirrin suoraan kanille. Koe jatkui
kaksoismarkkeerauksella, taas vesi ja vene vei voiton ja koiralta meni
maalle heitetty (varis) täysin ohi. Markkeerauksesta tullessaan (sorsa)
kuitenkin paikansi jo vesiohjauksen riistan ja tehtävä onnistuikin
helposti (tuulen siirtämä tavi). Lopussa oli haku, koira päätyi lokille
josta kieltäytyi. Katseli siinäkin lammelle... Tuomari käski kutsua
koiran pois. Lapsi oli kuitenkin vasta pääsemässä vauhtiin ja tuli
vasta kun oli löytänyt jotain parempaa (sorsa).
Kirri, Blackpepoon Yellow Tribe Alo0
HAKU Kieltäytyy riistasta tehtävässä ja tuomari keskeyttää kokeen
OHJATTAVUUS Maaohjaus: Saadaan helposti ohjattua riistalle mutta
koira roikkuu riistalla ja pudottaa sen palautuksessa. Vesiohjaus:
Saadaan helposti ohjattua riistalle
PAIKALLISTAMISKYKY 2-markkeeraus: näkee vain jälkimmäisen pudotuksen ja noutaa sen itsenäisesti
RIISTAN KÄSITTELY Kieltäytyy riistasta hakutehtävässä
PASSITYÖSKENTELY Tarkkaavainen passissa. Voisi seurata paremmin siirtymissä.
JÄLJESTÄMISKYKY -
MUUT OMINAISUUDET -
YLEISVAIKUTELMA Innokas koira, jolla tänään riistankäsittelyongelmia. Kieltäytyy riistasta hakutehtävässä ja tuomari keskeyttää kokeen
Kovasti kaipaisin nettijärjestelmää josta pöytäkirjat löytyisivät (vrt. ajavien ja pystykorvien tietokantaa Koiratietokanta). Toisaalta pöytäkirjat voisivat olla tarkemmat, esim. Kirrillä voisi lukea riistojen luovutuksista pari riviä.
4.7.2024
Kymmenen pistettä teille (2) jotka flattien ataksialöytöjen myötä olitte minuun yhteydessä. Arvostan.
Ohessa vastaus Movetilta Kuopiosta jossa voidaan testata suomenajokoira ja pohjanpystykorva.
Hei,
Pystymme
neuvomaan tarjoamiimme tutkimuksiin liittyvissä asioissa ja
valikoimastamme löytyviä ataksia-geenitestejä ei tosiaan ole validoitu
sileäkarvaisille noutajille. Alankomaissa löydetty mutaatio vaikuttaa
olevan joko uusi tai eri mutaatio, kuin muilta roduilta aiemmin
löydetyt ataksiaa aiheuttavat mutaatiot. Löydetystä mutaatiosta ei
kuitenkaan ollut saatavilla tarkempia tietoja.
Huomasin kuitenkin, että jakamaltasi sivulta löytyi linkki Utrecht Universityn lomakkeelle,
jonka kautta testin tilaaminen pitäisi olla mahdollista. Testi ei
kuitenkaan ole meidän tarjoama, joten mahdollisissa lisäkysymyksissä
suosittelemme kääntymään esim. FRC:n (Flatcoated Retriever Club) tai
kyseisen yliopiston puoleen.
Tässä kohtaa on hyvä muistuttaa, että beagleillä on geenitestejä
yleisesti käytössä vaikkei rotu ole millään kriteerillä pevisassa
mukana. Eli rodussa on Musladin-Lueken syndrooma (MLS) ja
epilepsia (Lafora). Listaa testatuista ylläpitää rotujärjestö ja
Kuopiosta Movetilta saa kätevästi testit. Rotujärjestö listaa myös ne
yksilöt jotka eivät testiin mene koska ovat vanhempiensa statuksen
kautta puhtaita. Eli esimerkiksi meidän Ritu, Haukkulammen Onna,
pääsee/on päässyt listalle vanhempiensa tuloksilla sillä sekä
Viitakiitäjän Urho että sen emäntä Haukkulammen Nala ovat niin MLS:n
kuin Laforankin suhteen N/N.
Mikäli Ritu joskus astutetaan, ei ole mitään ongelmaa vaikka sen sussu
olisi noiden molempien ominaisuuksien suhteen kantaja (MLS/N, Laf/N).
Eli mitään mörköä tässä ei ole!
Kasvattaja, joka huolehtisi omien narttujensa testauksesta, voisi
huoletta käyttää mitä tahansa testaamatonta urosta niin kauan kuin oma
narttu on N/N. Mitä ilmeisemmin sairaat urokset olisivat jo poissa
jalostuksesta mutta vaikka näin ei olisikaan, olisi syntyvät pennut
'vain' kantajia, ei koskaan ilmiasultaan sairaita. Jokainen voi
tietysti miettiä onko kantajien määrää syytä lisätä, vaikka kyseessä
olisi keltainen väri...
24.6.2024
Naamakirjassa jo jaoinkin tiedon ataksista flateilla. Kokeillaan joskos täältä uutisista tieto leviäisi hanakammin:
Alankomaissa on narttu jolla kaikkiaan kolme pentuetta. Näistä kahdessa
on ataksiapentuja ja pentueiden isät ovat isä ja poika. Jotta
ataksiapentuja syntyy, tulee geeni saada molemmilta vanhemmilta ja
pentueessa on aina terveitä, sairaita ja kantajia. Kantajan
jalostuskäyttö on ok kunhan parituskumppani on geeneiltään terve eli
ataksiavapaa. Suomenajokoira on ataksiarotu, luulisi saman geenitestin
sopivan flateille.
Mutta me jotka tiedämme kuinka pienet piirit flattien sukutauluissa on: apua!
Alankomaiden puoli minulla perkaamatta mutta noilla ruotsalaisilla
uroksilla toki Rasdatassa näkyy pentueita. Toisella näkyy yli 20
narttua astuttuna (Suomessa yksi pentue) joten arvaten tittelirivikin
on jonkunlainen. Samoin sen pojalla mutta sillä näkyy Rasdatassa vain
yksi pentue. Ja joo, nopeasti menee tähän urosten osoittelemiseen
mutta uros saa tuhoa nopeammin aikaiseksi, narttu ei kykene tuottamaan
yli 20 pentuetta...
13.6.2024
Hyvä flattiväki!
Autetaanpas länsinaapuriamme Ruotsia: monimuotoisuustutkimus
mahdollisten roturisteytysten aikaansaamiseksi on käynnissä ja voit
osallistua melkoisen edullisesti Embark -testiin. Ota yhteyttä Quills,
Birgitta Backström. Löydät hänet facebookista tai info@kennelquills.se
8.6.2024
Viime kuussa, 13. päivä Luna aloitti kiiman. Taippareihin
piti mennä 18.5. Palautin koiran omistajalleen mutta 29.5. seikkailin
koekalenterissa ja Saimaan Noutajat ry:n taipumuskokeen
ilmoittautumisaikaa oli jatkettu koska kokeessa oli vielä pari vapaata
paikkaa. Ilmoitin ja hain koiran meille nyt maanantai-iltana. Olihan
siinä neljä työpäivää aikaa treenailla. Alunperin olin toki ilmoittanut
Lunan taipumuskoekurssille mutta valitettavasti luoksetulotestipäivä
oli sama mikä oli varattu kollegalle flattien ulkomuotoharjoitteluun.
Maanantai-iltana sitten motivoitu kuuden damin ruutu josta neljä
haetutin käteen niin, että kerran vaihtoi ja kerran tuli tyhjänä.
Tiistaina sulatettiin lokki, varis ja kani ja sain avustajan mukaani
heittämään lokkia maalta (vene oli omineen siirtynyt lammen toiseen
päähän ja oli vettä täynnä). Luna haki lokkia lammesta ok, elämänsä
ensimmäistä kertaa. Sitten tein yhdellä variksella hajustetun ruudun
eli vedin varista maassa muutamien metrien matkoja ja välillä nostin
ilmaan, lopuksi heitin sen kauemmas viimeisestä jäljestä. Tämä ei ollut
ensimmäinen varisruutu muttei meidän ruuduissa ole ollut kuin se yksi
varis. Vesityöhön eikä hakuruutuun sille ole koskaan ammuttu, olemme
toukokuussa ampuneet sille damien yhteydessä kerran ja edellinen kerta
oli keväällä 2023.
Avustaja veti kanilla jäljen ja päätimme jäljen päähän jättää
jänisdamin. Koira tuli pois tyhjänä ja selvästi vähän hämillään.
Yhdessä kuljettin jälki ja löysään hirvenkasaan törmäsimme, jänisdami
ei lähtenyt mukaan. Kanilla heitimme yhden markkeerauksen jonka minulle
toi. Keskiviikosta perjantaihin sitten eri tavoilla tehtiin eri kaneja
tutuiksi, kivaa oli;) Nopeasti ja hyvällä otteella otti kanin kun Kirri oli vieressä, eipä muuten.
Mm. avustajalle sanoin, että jäljelle varmaan päästään mutta sitten voi
töksähtää. Miehelleni sanoin, että nyt koira on kantanut ja palauttanut
kania, samoin jäljestänyt muttei kertaakaan yhdistänyt sitä
kokonaisuudeksi joten Herran haltuun... Eniveis, emme vieneet
keneltäkään toiselta koepaikkaa ja treeninä/kokemuksena tämä oli
koiralle valtavan hyvä. Rakkaudesta lajiin toimii myös kokeen tuomari
jonka soisi kouluttaa uudet tuomarit. Mainio asenne. Koepöytäkirjasta
voi nyt sitten lukea oliko kokeessa sama koira kuin mitä minä viikolla
treenailin...
Pidän koirasta kovasti, se on luonnonlahjakkuus. Kodissaan Porvoossa
sille ei näitä ole koulutettu, ei itse asiassa ole edes paikalla
pysymistä (istu). Mutta minua ei haittaa, koiran ominaisuudet ovat
tärkeämmät kuin himokoulutus. Vähän siinä äitinsä näkyy eli pienehkö
moottori. Tullaan astuttamaan uroksella jolla isompi moottori.
Savonlinna 8.6.2024 Nou0, tuomari Kari Silvennoinen
Luna, Blackpepoon Oxford Sky
Sosiaalinen käyttäytyminen: Suhtautuu vieraisiin koiriin ja ihmisiin ystävällisesti.
Uimahalu: Menee rauhallisesti veteen, hakee maalta heitetyn itsenäisesti. Vaaditaan useita yrityksiä että koira noutaa veneestä heitetyn.
Hakuinto: Menee verkkaisella vauhdilla hakualueelle käyttäen hyvin vainuaan.
Noutohalu: Ottaa lokit
oma-aloitteisesti. Koiralle käydään heittämässä markkeerausvarista.
Loput varikset ottaa oma-aloitteisesti. Koira ei suostu ottamaan kania
useista yrityksistä huolimatta.
Riistankäsittely: Pinnalliset otteet lokeista, syvät otteet variksista.
Palauttaminen: Palauttaa lokit rantaviivalle, palauttaa varikset ohjaajan läheisyyteen.
Reagointi laukaukseen: Tarkkaavainen ja rauhallinen.
Itseluottamus ja aloitekyky: Voisi olla parempi itseluottamus.
Yhteistyö: Hyvä.
Yleisvaikutelma: Verkkaisella
vauhdilla työskentelevä noutaja. Koiralla tänään hieman puutteita vesi-
ja varistyöskentelyssä. Koira ei suostu tänään ottamaan kania
yrityksistä huolimatta ja koe loppuu.
23.5.2024
Jalostustiedustelu Kirristä ja Hugosta lähti. Mikäli Kirri
jää tästä uroksesta uudelleen tyhjäksi niin sitten vielä yritetään
Hugoa Lunalle. Sellaiset on suunnitelmat nyt. Hugo täytti
aprillipäivänä kymmenen vuotta ja edellinen astuminen meni hienosti
kuin oppikirjassa vaikkei pentuja tullutkaan.
Yhtään itseämme epäilemättä ilmoittauduimme KNY ry:n koulutukseen joka
oli tarkoitettu Alo/Avo -tasoisille koirille. Kirrin kanssa on siellä
kiva olla valvovien silmien alla ja palautettakin on saatu.
Käyttölinjaisten labradorien seurassa ei yhtään tarvitse hävetä. Yksi
koira aiemmin on minut säväyttänyt näin ja se oli Pimu, Taka-Tapiolan
Sintonic. Joillain osa-alueilla Kirri on parempi, joillain taas Pimu.
Suurimmat erot ehkä siinä kovuudessa joka tuo erilaisiin tehtäviin
erilaiset haasteet.
Kirri on aina valmis töihin, sillä on ihan loppumaton noutohalu.
Tarkkaavaisena se seuraa kaiken mutta on rauhallinen passissa, täysin
äänetön eikä missään tilanteessa yritä karata. Sen kanssa on todella
miellyttävää harrastaa. Kun sitten tulee se hetki ettei mitään tapahdu,
se tekee perusasennosta metrin pompun ylös ja antaa pusun silmälaseja
rikkomatta. Ikään kuin itsekin välillä heräisi siihen että flattihän
minä olen... Ihanat Vanet; Pirjo ja Juha, kun toitte Suomeen Godyn!
Yhdistelmästä on jo pitkään ollut tietoa Pentuja -linkissä. Tässäkin yhdistelmässä tarve on yhteistyökykyiseen sijoituskotiin, ainakin yksi narttupentu sijoitetaan. Astutuskiiman arvioidaan alkavan elokuussa.
19.5.2024
Kuuden kuukauden ikään ovat ehtineet Blackpepoon Purple
-pennut ja kaksi Kouvolassa asuvaa osallistuivat oman
paikkakunnan näyttelyyn. Nartut arvosteli Dominic Salt ja urokset Jenny
Campbell.
Jekku, Blackpepoon Purple Fog PPEN-3: 6
monts old a little restless but once settled moved nicely. Nice head
and dark eye. Front okey. Good spring of rib. Level topline. Moderate
stifle. Not wagling so much today but will gain confidance. Moved a
little close in rear today.
Martta, Blackpepoon Purple Rain PPEN-: 6 months old bitch. Very playful. Nice front. Level topline. Good angulation at rear. Reasonable head. Moved very playfully.
Hyvää harjoittelua olla välillä ihmisten ilmoilla. Ja kopeloitavissa.
Viikolla käytiin ottamassa rokotuksia. Ritu sai ensimmäiset ja Alma
päivitti omansa ennen kuin menee vanhaksi. Vaihdettiin eläinlääkäriä
ihan vaan siksi että kaikkia asiallisia toimijoita on hyvä kannattaa.
Evidensiaan ei siis edelleenkään menty.
14.5.2024
Maaliskuun alussa haettiin Luna tänne meille,
tarkoituksena perehtyä koiran ominaisuuksiin ja koulia taipumuskokeita
varten. Koepaikka saatiinkin Savitaipaleelle 18.5. Kiimaa odoteltiin
heinäkuulle (ja siitä seuraavaan kiimaan astutus) mutta jostain syystä
neiti katsoi parhaaksi aloittaa kiiman eilen. Koepaikasta luovuin,
toivotaan että joku näppärä saa meidän paikan. Uutta koetta aletaan
katsella mutta sillä välin Luna odottaa kotonaan perheensä luona
Porvoossa.
Luna on hyvin työintoinen ja erinomaisesti vainuaan käyttävä koira, se
liikkuu nopeasti ja ketterästi osin varmaan hyvän kokonsa (56 cm)
vuoksi. Sillä on hyvät luovutukset eli ei selvästikään historiaa minun
koirana! Mutta perusasiat kuten paikalla pysyminen oli kovasti
hakusessa ja nyt kahden vuoden iässä teetti töitä ja muutaman
kourallisen kirosanoja. Pidän koirasta paljon, se ei missään
tilanteessa ole liian pehmeä mennäkseen lukkoon mutta ei myöskään liian
itsenäinen ja kova. Kaksi urosta on alustavasti puhuteltu, katsotaan
kumpi niistä osuu Lunalle.
No sitten... savu ei ihan nouse korvista mutta melkein. Purpletkin ovat
valmistautumassa mahdollisiin ensimmäisiin näyttelykäynteihin ja oppia
hakemaan sitten. On todella paha jos virheellinen malli annetaan
esikuvaksi ja aletaan kuvitella että sellaista haetaan! Ei.
Kun flattia eli perusravaajaa esitellään näyttelyissä, sen selkälinja
on suora niin pentuna kuin aikuisenakin. Selkälinja ei siis ole
laskeva. Välijalat ovat KOHTISUORAAN maata kohden ja tosiaan riittää,
että varpaan kärjet ovat sillä linjalla missä istuinluu on. Ei myöskään
ylälinjassa kuulu kaulan sojottaa savupiippuna suoraan ylös niin että
ylälinjaan tulee pykälä vaan kaulan tulisi liittyä lapoihin niin että
ylälinja on virtaviivainen. Ja juoksuttaessa ihanne on, että takaraaja
tulee siihen mistä eturaaja on juuri noussut ylös. Raajat eivät siis
mene rungon alla ristiin eikä tietysti saisi jäädä vajaaksikaan siitä
askelmerkistä. Jos mittasuhteet ja kulmaukset ovat balanssissa, on
koiralla oikeanlainen energiatehokas ravi joka ei kuluta koiraa eikä
näytä edestä tai takaa katsottuna vinolta vaan liikerata on
yhdensuuntainen.
Kuvassa enkelikoira Miki Manuel jolla hyvä lantion asento ja takana
kulmausta vähintään tarpeeksi. Takaraajoja kestäisi kuitenkin siirtää
hieman eteenpän jolloin välijalka olisi kohtisuoraan maata kohden.
Tällä siirrolla selkälinja olisi vieläkin tasaisempi. Kaula +
selkälinja = ylälinja.
5.5.2024
Miehikkälässä dallut (6) arvosteli Reino Korpela. Samoin beaglet (11) mutta emme tietenkään ottaneet Urhoa mukaan.
Alma, Tallpeak Rumour Has It AVO ERI1 SA PN3 VARA-SERT: Sopiva
koko ja mittasuhteet. Kaunis nartun pää. Hyvä kaula. Riittävän pitkä
rintakehä. Tiivis ylälinja. Hyvä takaosa. Oikein kulmautuneet raajat.
Sopiva hännän kiinnitys. Melko runsaasti päällekäisiä pilkkuja. Liikkuu
hieman jäykällä takaliikkeellä. Tyypillinen käytös.
Onnea Ritun kasvattajalle ajokokeen ylituomarioikeuksista.
4.5.2024
Melkein korkattiin kuohuvaa mutta ei ihan... Tavoiteltiin
kolmatta sertiä ja muotovalionarvoa Urholle tänään Korialla jossa
beaglet (8) arvosteli Katja Partanen. Toinen tavoite täyttyi... Samaan
näyttelyyn vietiin myös Alma vaikka dalmatialaisille (12) vaihtui
tuomari.
Viitakiitäjän Urho KÄY ERI1 SA PU1 SERT VSP (MVA): 39
cm. Keskikokoa hieman kookkaampi, erinomainen tyyppi, mittasuhteet ja
kokoon sopiva vahvuus. Hyvä uroksen pää ja ilme. Hyvä ylälinja ja
häntä. Täyteläinen runko. Keskenään tasapainoiset kulmaukset. Liikkuu
hyvällä askelpituudella ja yhdensuuntaisesti. Erinomainen turkinlaatu.
Esiintyy mallikkaasti. Purenta ok.
Noh, ihan itse sitten sanoin että tulee valioksi koska niin
oletin, että Beaj1 L riittää mutta eipä riitäkään. Vaatimus
valionarvoon on sama kuin erikoiskantakirjaan eli Beaj1 P tai Beaj1 L +
Beaj3 P. Ruusuke on, valionarvoa ei mutta yritetään asia korjata
syksyllä. Oli miten oli, niin näyttelyyn ei Urho enää koskaan mene. Vaatimus muotovalionarvoon siis beagleillä kovempi kuin suomenajokoirilla, dreevereillä tai eestinajokoirilla.
Alma, Tallpeak Rumour Has It AVO H: Sopiva
koko. Keskivahva luusto. Sopiva pään pituus ja kuono-osa saisi olla
täyteläisempi. Vaaleat silmät. Hieman kookkaat oikea-asentoiset korvat.
Hyvä kaula. Käyristää lanneosaansa seisoessa ja liikkuessa. Lyhyt
jyrkkä lantio. Turhan korkealla kannettu häntä. Riittävä eturinta ja
rintakehä. Pysty olkavarsi. Pystyt ranteet. Erinomaiset takakulmaukset.
Liikkuu lyhyellä etuaskeleella ja takaosaan haluaisin enemmän voimaa.
Isot täplät jotka muodostavat läiskiä. Miellyttävä luonne. Kauniisti
esitetty.
26.4.2024
Missin, Flatout Hirmu Tehokas, syntymästä tulee huomenna
kuluneeksi 8 vuotta. On edelleen kuin pienet pennut eikä harmaatakaan
näy... isänsä eli 12 vuotiaaksi, toivotaan Missillekin pitkää ikää.
Missi on tyttären koira ja sillä on Blackpepoonissa kolmet pennut
(Mighty, Tribe ja Sky) ja yhdet jälkeläiset jo seuraavassa polvessa
(Purple).
21.4.2024
Kotkan ryhmänäyttelyssä flatit (26) arvosteli Tarja Löfman.
Luna, Blackpepoon Oxford Sky AVO ERI-: 2
v. erinomaisen tyyppinen narttu, hyvä luuston vahvuus, leikkaava
purenta. Hyvät pään mittasuhteet, mutta pää voisi olla elegantimpi ja
kuivempi. Hyvä kaulan pituus. Sopiva raajaluusto. Hyvin kulmautunut,
litteät käpälät. Hyvä rungon tilavuus ja syvyys. Liikkuu hyvällä
askelpituudella kapeasti takaa. Hyvä karvanlaatu.
Ja tiedote niille jotka Lunan näki: kammattu näyttelyaamuna,
siistitty veitsellä ja trimmaussaksilla korvista ja kaulasta sekä
hännästä Fiskarsseilla maaliskuun alussa Lunan tultua meille eli 1,5
kuukautta sitten. Pesty? En tiedä milloin, minä en ole koskaan sitä
pessyt. Näinä maailman aikoina on kiva harrastaa ekologisella koiralla.
Avoimena olevat virtaavat ojat Luna on ottanut testiin kevään mittaan
useamman kerran.
Kuluneella viikolla olen ollut monessa asiassa uuden edessä kun olen
saanut prepata kollegaa flateistä ja saanut ottaa harjoitusarvostelijan
kehään beagleissä. Pääsin myös arvostelemaan sellaisia rotuja
ensimmäistä kertaa joiden oikeudet minulla on jo jonkin aikaa ollut.
Rodulla ei väliä silloin kun kehään astelee erinomaisesti
rotumääritelmään istuva yksilö. Toisaalta harmittavaa aina kun
lihavuuden / ontumisen vuoksi joutuu koiralle ojentamaan jotain muuta
kuin mitä se ansaitsisi hyvässä näyttelykunnossa.
Ritu kasvaa ja kehittyy ja on iloinen ja fiksu beagle, hyvin harvoin on täytynyt nimitellä Ritvaksi. Luonnetta kyllä löytyy.
14.4.2024
Harrastus vai elämäntapa? Paha sanoa, nyt niitä kuitenkin on yksi enemmän.
Haukkulammen Onna eli Ritu Sylvia haettiin tänään Imatralta. Ritun
isovanhemmista käyttövalioita on kolme, emän emä on Suomen
Mestari eli Ajovoittaja vuodelta 2020. Siirryttiin siis takaisin
narttuihin niin, että Ritun isä on meidän oma uros. Äärimmäisen
hienosti hoidettu pentue, kovasti arvostan! Toivotaan kaikkea hyvää
Urhon ja Nalan pennuille. Yksi narttu on vielä hyvää kotia vaille.
17.3.2024
Pari sanaa flatin värien periytyvyydestä: tietokannasta on helppo käydä
etsimässä flattiyhdistelmiä joissa kahdesta mustasta (dominoiva eli
hallitseva väri) vanhemmasta olisi syntynyt pennut niin, että puolet
olisi mustia ja puolet maksanvärisiä. Maksanväri on resessiivinen eli
väistyvän geenin väri. Mahdollista tämä siis on, puolet ja puolet mutta
todella harvinaista ja toki sattumakin aina vaikuttaa, pelkkää
matematiikkaa tämä ei ole. Oman harrastusaikani eli 40 vuoden aikana
suhde maksanväriseen on rajusti muuttunut. Aikoinaan oli ihan ok että
niitä syntyi mutta niistä ei juurikaan jalostettu. Jos jalostettiin
niin paritettiin mustaan. Jos haluttiin maksanvärisiä, niin ne otettiin
mustan kautta.
Nykyään on jo todella yleistä että kaksi maksanväristä paritetaan
keskenään ja kyllä, silloin kaikki jälkeläiset ovat maksanvärisiä. Jos
tällaisesta yhdistelmästä olevan koiran parittaa mustaan joka ei kanna
maksanväristä geeniä, ovat kaikki jälkeläiset mustia mutta ne kaikki
kantavat maksanväristä geeniä. Kaikki edellä mainittu ihan ok,
maksanväri on rodulle sallittu.
Siinä vaiheessa kun markkinoidaan normaalikokoista pentuetta (n.
10 pentua) mustista vanhemmista niin että jotakuinkin tarkkaan puolet
ovat mustia ja puolet keltaisia, pitää kaikkien hälytyskellojen soida.
Ei ole normaalia, ei sattumaa eikä 'taivaasta annettu'. Keltainen väri
on flateissä virhe joten siitä lähdetään ettei keltaisia flattejä ole
jalostukseen koskaan käytetty. On toki totta että historia vie flatin
keltaiseenkin ja tietyt koirat löydetäänkin sukutauluista kultsuina
mutta että kahdesta mustasta yksilöstä puolet keltaisia? Noup!
Geenikarttaa väreistä kannattaa tutkia ja miettiä millainen jakauma
pentueessa olisi jos toinen vanhempi olisi musta (kantaisi keltaista)
ja toinen vanhempi olisi keltainen.
11.3.2024
Referoiden kondrodystrofiasta (Tutkimustietoa): geenitestein
testailtu laajasti suomibeaglesukuja, narttuja ja uroksia, yksilöitä ei
kerrota (paitsi yksi). Kaikilta löytyy geenivirhe joka aiheuttaa
käyräkyynärvartisuutta ja selkäongelmaa. Ratkaisuksi voisi kirjoituksen
mukaan olla roturisteytys mutta katsotaan kaukaa haetulta. Muualta
tuodut beaglet taas katsotaan niin, etteivät toisi apua ongelmaan...
Mennään takaisin Fi Kva & Mva Dakota Dickiin. Koiranet tuntee sille
91 jälkeläistä joista 17 ei ole käytetty jalostukseen. Joten
jalostukseen käytettyjä jälkeläisiä sillä on 74 kpl. Näistä Asterixilla
on 10 pentuetta, Timillä 30 pentuetta, Pikillä 44 pentuetta, Kisällillä
39 pentuetta, Jiihoon Jerillä 14 pentuetta ja Hepulla 32 pentuetta.
Pikin Rommel jälkeläisellä 46 pentuetta... Rommelin poika Cassius 13
pentuetta, sen poika Puntus 32 pentuetta, sen pojat Kiilan Timi 35,
Kiilan Peetu 31, Kiilan Tutu 19. Saku 11 pentuetta. Tämän kaltainen
jalostus melskaa edestakaisin suomibeaglen linjoissa (vrt. aiempi
teksti sukusiitosdepressiosta).
Nykyäänhän ponnaritytöt saattavat jo siitä ihan ensimmäisestä
pentuesuunnitelmasta alkaa soittelemaan ympäri maata ja pyrkiä estämään
astutuksen, missä he olivat kun suomibeaglen pohjat luotiin? Olen
esimerkiksi kasvattanut käyttövalion josta neuvojan kommentti on 'ettei
sillä ole mitään annettavaa rodulle'. Auts.
Mitä tulee suomibeaglen geenivirheeseen niin totta hitossa muualta
tuodut beaglet tervehdyttävät perimää MUTTA olen myös sitä mieltä että
tervehdyttäminen on tehtävä varoen jottei menetetä sitä ajotaitoa ja
intoa mikä suomibeaglessä on. Eli ulkosiitoksen jälkeen takaisin
suomibeagleen. Toisinsanoen, pelastus olisi nyt niissä koirissa joita
on todella hartiavoimin yritetty pitää rodusta poissa.
Säkämitan muutos sorkalle olisi luullut nostavan beaglen rekisteröinnit
ylös. Ei, dreevereitä rekisteröidään nyt toisiksi eniten
suomenajokoiran jälkeen eli ne on menneet beaglen ohi. Ja sillä tosiaan
pitääkin olla matalaraajaisuutta (joka mukanaan tuo käyrät eturaajat).
Norjalaiset ovat aikaa sitten minulle sanoneet että
käyräkyynärvartisuus tulee Suomesta. Tässä pätee sama kuin muissakin
ominaisuuksissa: älkää parittako yksilöitä joilla sama ongelma. Mutta tämä tarkoittaa sitä, että käyräkyynärvartisuus täytyy NÄHDÄ ja MYÖNTÄÄ.
Ja vielä kertaus: 1970 rotujärjestön kokouksesta kirjoitettiin
että 'joku oli ottanut vaimonsa mukaan'. Ehkä olisi ollut hyvä kun
niitä vaimoja olisi siellä ollut enemmänkin. Tulee heti mieleen yksi
rankasti sorsittu nainen jolla todella hyvät suhteet ulkomaille ja
silmää rodulle.
4.3.2024
Urho jäi tämän kuun alussa isyyslomalle. Seitsemästä pennusta isyyslomaa tulee 19.8. asti...
Kennelpoju oli koko helmikuun kipsi kädessä muttei se haitannut
kutsujahdeissa jonne pääsivät Urhon kanssa. Loppukuuta kohti kelit
huononivat mutta Urho pääsi kyllä useammankin metsästäjän vakuuttamaan
kyvyistään. Todella hyvään aikaan saamme oman pentumme eli huhtikuun
puolivälissä.
Jottei ihan tylsistyisi niin Porvoosta haettiin tänne meille pian kaksi
vuotta täyttävä Luna, Blackpepoon Oxford Sky. Dameilla aloiteltiin. Ja
joo, trimmauksella.
Kondrodystrofia beagleillä! Palaan tähän tekstiin vielä myöhemmin...
21.2.2024
Urhon pennut syntyivät tänään Haukkulammen kenneliin
Imatralle. Pentumäärä on 7, kaksi urosta ja viisi narttua. Hyvä on
kennelpojan valita siitä mieleinen... Nala ei selvästikään kärsi
sukusiitosdepressiosta.
Harrastajat tietävät suomibeaglet joista välillä kovastikin irvaillaan.
Suomibeaglet näkyvät geenikartallakin eli ihan turha ei lisänimi ole.
Kun beaglen rekisteröinnit räjähdysmäisesti kasvoivat 1900 -luvun
puolivälin jälkeen, oli jalostukseen käytettyjä koiria hyvin rajallinen
määrä ja vaikka rekisteripapereita katsomalla ei ihan samansukuisia
koiria risteytettykään, oli totuus toinen jos sukutaulun koiria olisi
tarkistettu pidemmälle.
Väitän, että suomibeaglet tunnistaa ulkonäön ja metsästysominaisuuksien
lisäksi myös pienistä pentueista eli ne kärsivät
sukusiitosdepressiosta. Beaglen pitäisi täysin vaivatta yltää
lukumäärään 5-8, silti pentueita tutkimalla helposti löytyy linjat
joissa 3 on normaaliakin normaalimpi lukumäärä. Hyvä esimerkki on
mielestäni meidän oma Kiira, Fi Mva Isoahon Cindy joka kykeni kahteen
ihan hyvän kokoiseen pentueeseen (6, yksi kuollut pentu+8) kuten sen
siskokin, Isoahon Celine (8+6+7). Nämä siskokset olivat
ulkosiitoksesta, isänä Astalan Pelimerkki. Kun sitten katsotaan näiden
siskosten emää eli Isoahon Denitaa, oli sillä kaikkiaan kolme pentuetta
ja pentueiden yhteenlaskettu määrä (3+2+2) yltää siihen mitä siskokset
saivat aikaiseksi yhdessä pentueessa. (Tiedot perustuvat
rekisteröityihin pentuihin, mahd. kuolleista tai kokonaan
epäonnistuneista pentueista ei tietoa)
Denitan kahdeksan polven sukusiitosprosentti on KoiraNetin mukaan 2,67
ja sen tyttärien 0,28. Denitalle näkyy tietokannassa 26 yhteistä
sukulaista ja nämä eivät kertaannu kerran tai kaksi vaan esimerkiksi Fi Mva & Fi Kva Dakota Dick
tulee sukutauluun kymmeniä kertoja tuoden sukusiitokseen
prosenttiosuuden 0,6226. Tyttärilläkin kahdeksan sukupolven mukaan 12
yhteistä sukulaista mutta selvästi tervehtynyt tuossa matkalla.
Meidän ensimmäinen beagle, Fi Mva Kuopusmaa Kata oli Kiiran emän tavoin
suomibeagle, sen sukusiitos kahdeksan sukupolven mukaan oli 3,69%,
yhteisiä sukulaisia tietokanta tunnistaa 30 ja toiseksi eniten
sukusiitokseen prosentteja tuo, arvatenkin, Fi Mva & Kva Dakota Dick.
Eniten pottia kasvattaa Fi Kva & Mva Gullbergs Fix 0,8911. Katan
emä teki kolme pentuetta (4+2+5), Katan emän emä teki kaksi pentuetta
(4+4), Katan emän emän emä teki kaksi pentuetta (7+8).
Kun teen virtuaaliparituksen näille suomibeagleille eli Katan
astuttaisin Denitan veljellä, olisi kahdeksan sukupolven mukaan
yhteisiä sukulaisia 38 ja sukusiitos melko maltilliselta näyttävä
2,98%. Mutta esim. se Dakota Dickin kertaantuva määrä ... huh!
Kasvattajat eivät välttämättä haluakaan aina niin isoja ja työläitä
pentueita mutta nyrkkisääntönä kenelle tahansa koiran hankintaa
suunnittelevalle: kun päätät rodusta niin ota selvää kuinka isoja
pentueita rotuun syntyy. Kookkaat pentueet kertovat elinvoimaisuudesta.
Kookkaan pentueen pennut eivät myöskään kasva kohdussa niin isoiksi
että synnytys hankaloituisi ja tarvittaisiin eläinsuojelullisia
elementtejä eli keisarinleikkausta. Luonnollisuus nyt ja 30 vuoden
kuluttua... Paljon puhutut roturisteytykset tervehdyttäisivät rotuja
myös tältä osin.
Mitä taas muuten tulee suku- ja linjasiitokseen, niin olen ehdottomasti
näiden kannattaja. Nuo ovat kuitenkin työkaluja kaivaa esiin haluttuja
ominaisuuksia jotta koira voisi palvella ihmistä käyttötarkoituksessaan
paremmin. Mutta ne tehdään rajulla kädellä, isosti, ja sen jälkeen AINA
ulkosiitos. Monessa rodussa suurin ongelma on juuri tämä: mistä löytää
se ulkosiitos?
17.2.2024
Yksi ulkomuototuomarieduista on rotujärjestöjen julkaisut
jotka säännöllisin väliajoin tulevat postiluukkuun. Näitä ovat
Ajokoiramies (SAJ alaiset rodut) ja Dreeveri.
Ajokoiramies -lehdessä on ihan aiheellisesti puheenjohtajapalstalla
puututtu siihen, ettei arvokokeissa anneta omaa koiraa Tracker
-seurantaan. On totta että beaglepuolella tätä on ihmetelty. Kuitenkin
näyttäisi olevan niin, että kettukokeissa käytettyjen suomenajokoirien
Tracker -seuranta onnistuu eli kettupuolen harrastajilla ei ole
tarvetta pitää koiransa tekemisiä piilossa kuten ei beagleilläkään.
Puheenjohtaja väläyttelee tähän jo sääntöä kun vapaaehtoisuus ei
innosta... (Ajokoiramies 1/2024 s. 3-4)
Mitä asioita sitten paljastuisi, siinäpä funtsittavaa. En mahda sille
mitään kuinka vahvasti edelleen mielessä on kouluttaja Ari Ollilan
kommentit, kuinka hän koepapereita tutkiessaan on huomannut eroja
kohdassa Ajettava nähty. Täysiä eriä ajavalla koiralla luulisi olevan
paljon havaintoja ajettavasta mutta ei, niitä on kuitenkin enemmän
niillä joilla ei ne ajominuutit ole niin kovia. Siitä asti olen itselle
pitänyt todella tärkeänä koepöytäkirjakohtaa 56. Ajettava nähty.
Suomenajokoiran kehitysvaiheessa tuskin kukaan on pyrkinyt
maksimiajominuutteihin vaan siihen, että koira toisi ruokaa pöytään.
Havainto ajettavasta tarkoittaa ihan samaa kuin mahdollisuus
riistalaukaukseen eli saaliin saamisen. Miten tämä on unohtunut,
maastossa kuitenkin kaksi tuomaria...?
Samaisessa lehdessä on sääntömuutosehdotukset valionarvosääntöihin (Fi
Mva) koskien kaikkia SAJ:n alaisia rotuja. Ymmärrykseni mukaan
ykköstulos on vaadittu ennenkin mutta niin ehdotuksessa lukee, eli
kolmen sertin lisäksi oltava 1 Ajok1/Keaj1/Beaj1 (eestinajokoiralla).
Tämä vaatimus varmasti ihan ok MUTTA olisiko aiheellista miettiä
sääntömuutosta niin, ettei ykköstulosta jaeta ELLEI AJETTAVAA OLE
NÄHTY? Sääntöjen mukaan ajettava on AINA jänis jollei muuta havaita
mutta onko edes jänis?
Onko läpilöysiä koiria jotka aloittavat haukkumisen alle 5 min
irtilaskusta, välittämättä siitä missä ja milloin lasketaan irti? Kyllä
niitä on. Meidän koejärjestelmä sallii näiden palkitsemisen korkeasti
kerta toisensa jälkeen. Voiko sitten aasinsilta olla tämän ja Tracker
-seurannan kaihtamisen välillä?
Ja kun tuossa nyt sivuttiin muotovalionarvoa niin pakko myös
kommentoida samaisen lehden sivuja 44-46 ja vaikka asia on hyvää niin
muistutan etteivät ulkomuototuomarit tee jalostuspäätöksiä. Jokaisesta
virheestä/puutteesta et voi aina palkintosijaa tiputtaa, toki paree
ollaa hiljaa koiran karvapeitteestä jos ei siitä taikka metsästyskäytön
aiheuttamista vaatimuksista ole ymmärrystä. Venäjänajokoiralla
painotetaan kolmea K:ta; Koko, Karva ja Käpälät. Ehkä suomenajokoirat
voisivat ottaa samat tärkeimmiksi?
Tähänkin, kuten muulloinkin: ominaisuudet ovat jalostuksessa tärkeämmät kuin tulokset!
Urho pääsi seurantaan esittelemään taitojaan perjantaina
kutsujahdissa jossa osallistujia n. 40 ja useita eri ryhmiä lähti
metsään eri koirien kanssa, saalismäärä oli hyvä ja erityisesti
haittaeläimiä eli rusakoita jahdissa saatiin pois maatilayrittäjien
nurkista ja heinäpaalien ympäriltä. Urhon ajossa oli koko päivän
metsäjänis. Ventovierailta saatu palaute koiran innosta ja taidoista
oli hyvää, edelleen. Urhosta ehtii tulla isä ennen kuin kausi loppuu...
12.2.2024
Urhosta otettiin poskisolunäyte 25.1. ja tänään tuli testitulokset (Movet, Kuopio). Hintaa oli 268,82 euroa.
Lafora N/N
MLS N/N
Sukulaisia peilaamalla oltiin funtsittukin että puhtaana tulee
ja niinhän se oli. Eli ei ole kummankaan sairauden osalta edes
kantaja.
Purplet ovat tulleet rokotusikään ja monet niistä on tänään käynyt ensimmäisen kerran kouluttamassa eläinlääkäreitä tavoille...
5.2.2024
Muutama sana rotutyypistä. Jouluna meillä oli tyttären tekemiä flattipipareita. Vai oliko?
Kun aloitin ulkomuototuomareiden kurssin 2017, meillä
koulutuksessa neuvottiin ettei arvostelua aloiteta rotutyypillä koska
se ei kerro mitään vaan pitää aloittaa sanelu siitä mitä näet
('Keskikokoa kookkaampi, mittasuhteiltaan oikea uros'tai
Oikeankokoinen, pitkärunkoinen ja hieman matalaraajainen kokonaisuus'
tms.) Tämä toki sujuikin, jonkun aikaa, kunnes kokeissa alkoi tulla
hylättyjä kun rotutyyppiä ei oltu mainittu. Kokeissa toki jokaiselle
koiralle annetaan palkinto mutta se on eri asia kuin mitä lukee
tekstissä. Viimeisin koe eli flatit, sielläkin koulutuksessa
muistutettiin että rotutyyppi pitää muistaa mainita. Ja nyt siis
muutama sana siitä.
Pähkinänkuoressaan rotutyyppi on sitä mikä tuossa piparissa nyt
silmiin näkyy. Ääriviivat ja mittasuhteet, tuleeko siitä mieleen
rodunomainen flatti vai joku muu rotu? Vastaavalla tavalla tuomarille
tulee kehään luokka jossa on yksi tai useampi koira, sieltä pitäsi heti
nousta oikean eli erinomaisen rotutyypin omaavat koirat. Tarkemmassa
tutkinnassa nämä eivät kuitenkaan välttämättä ole erinomaisia ja
väkisinkin on eroja tuomareissa: joku antaa enemmän anteeksi
rotutyypistä ja joku virheistä/puutteista yksityiskohdissa. Täydellistä
koiraa ei edelleenkään ole.
Piparikoira flattina olisi maksimissaan H. Näyttelyissä, joissa
palvellaan maksavaa asiakasta.... ei saa luetella pelkkiä virheitä
mutta mikään ei estä minua nyt:
- täysin virheellinen pää jossa kallo on syvä ja pyöristynyt, kuono on lyhyt ja jo kuonosta kaulalle lähtee runsas nahka
TARKASTELTUNA lähempää sillä voisi olla
erinomaiset kohtalaisen ylöskiinnittyneet pienet korvat ja tummat
mantelinmuotoiset silmät
-hieman lyhyt paksu nahkainen kaula
-laskeva ylälinja
-tarpeettoman runsas karvapeite, karvan alta tarkistettava mahdollinen matalaraajaisuus
Piparikoirassa on kuitenkin paljon hyvää, siis moni asia perus
-ravaajatyypin koiralle on kunnossa. Esimerkiksi etuosassa on riittävän
voimakkaat tasapainoiset kulmaukset, lantio on hyvässä asennossa ja
riittävän pitkä luoden riittävän leveän reiden ja takakulmauksetkin ok,
samoin hieno matala kinner. Mutta rotutyyppiin näillä on aika vähän
merkitystä. Koira voi liikkua hienosti ja esiintyä rodulle tyypillisen
iloisesti. Nämä voi jonkun silmissä koiraa korottaa ja näyttelyhän on
kilpailu.
Jalo olematta hontelo? Voimakas olematta kömpelö? Jep, tässä pipariflatti floppaa.
No joku voi tietysti miettiä onko päällä niin paljon merkitystä. Flatti
on nimenomaan päärotu verrattuna vaikka labuun tai kultsuun.
Without true typical breed standard head you only have a black dog.
2.2.2024
Meidän Urhon morsian on muhkeassa kuosissa, pennut syntyvät helmikuun lopulla. Meille on tulossa yhdistelmästä pentu.
1.2.2024
Terveiset tulivat perille, kiitos! Onhan sitä kasvatettu
tosiaan ennenkin, vuonna 1999 syntynyt pentue oli kyllä hyvä ja siitä
olisi pitänyt jalostusta jatkaa. Olin silloin ponnarityttö, superviisas
kaikkitietävä ja tuijotin pentueen virheisiin/puutteisiin enkä niihin
vahvuuksiin. Maailma ei olisi siihen kaatunut jos siitäkin pentueesta
yksi koira olisi tehnyt yhden pentueen. Nyt ihan oikeasti olen
viisaampi ja kierrän ponnaritytöt kaukaa.
Yhdistelmässä oli niin narttu kuin uroskin jotka molemmat selvittivät
ensikertalaisilla ohjaajillaan alokasluokan saadan vaadittavat ykköset.
Muistan aina kun muussa asiassa juttelin erään pääkaupunkiseudulla
toimineen kouluttajan kanssa ja hän kovasti kehui urosta Blackpepoon
Ghost Digger. Sijoituksessa minulla oli narttu Blackpepoon Ghost Frump.
Näiden emä oli Iina, Fi Mva Barbara jolla oli 1996 syntynyt hyvin eri
tyyppinen pentue. Pentueesta ei Iinaa oikein löytynyt ja selityskin
sille oli; uroksena yhdistelmässä oli todella voimakkaasti linjattu
uros jonka jälki pennuissa oli vahva.
Kyseisen uroksen kasvattaja Peggy Miller oli sitten yhtenä vuonna
kouluttajana kesäleirillä ja minä olin oman koirani kanssa sellaisen
uroksen vieressä jonka työskentelyyn heti ihastuin. Joku voi luulla
minun hakeneen uroksesta kauneutta sillä se oli kansainvälinen
muotovalio mutta en koskaan ollut ihastunut sen ulkomuotoon vaan
juurikin työskentelyyn.
Ja hei, taas tullaan siihen että rotu on kehitetty ihan ilman
suomalaista näyttely- tai koejärjestelmää. Ominaisuudet ratkaisee
jalostuksessa, aina. Flatin jalostus täytyisi saada laitokseen, ammattilaisten käsiin. Tunteet (ja bull shit) saataisiin karsittua.
25.1.2024
Eräänlainen Blackpepoon -ennätys tehtiin tänään. Aihetta juhlaan ei ole vaan suureen suruun. Syöpä 5,5 vuoden iässä.
Noppa, Blackpepoon Mighty Carillo
5.7.2018 - 25.1.2024
Noponen oli minulle jäänyt uros Missin ensimmäisestä pentueesta.
Hairahdus uroksiin, koska yhdistelmä ei tuottanut yhtään narttupentua.
Sille kuitenkin myöhemmin etsittiin uusi koti ja noutajakontaktien
kautta päätyikin todella kivaan paikkaan. Noppa vietti laatuelämää ja
leutoina talvina ui meressä. Se nautti kesämökkielämästä mm. suppaillen
eikä sen huonot röntgentulokset (ennätys tämäkin kasvateissani, E/E ja
3/0) näkyneet olemuksessa. Nivelrikkoa sille kuitenkin tuli, esim.
ranteisiin ja sai pitkään lääkitystä, sellaistakin lääkettä jonka
säännöllinen antaminen on kielletty. Pitkällistä vasemman takajalan
ontumista lähdettiin korjaamaan ja koiraa valmisteltiin
ristisideleikkaukseen. Röntgen kuitenkin paljasti että reisiluussa on
luusyöpä eli osteosarkooma. Mietintään jää olisiko syövältä säästytty
ilman lääkkeitä. Toki totuus on, että flatti on syöpärotu. Edellinen
Blackpepoon ehti syöpänsä kanssa reilun kuuden vuoden ikään.
Valtavan suuri kiitos Nopan perheelle. Jatkossakin olemme rodun tiimoilta tekemisissä.
23.1.2024
Meidän Urhosta, Viitakiitäjän Urho Beaj1 L, sert*2
(Gebellhang Fast Surprise - Fi Kva Viitakiitäjän Siiri) on tulossa isä.
Tänään on ultrattu Haukkulammen Nala, Beaj1 L, sa ( Fi Kva Anninkulman
Roope - Fi Kva M-20 Labbölen Pipsa). Linjautuu eniten Köpä-Teen
Minttuun (eurooppamestari-03) ja Topiin (mestari-03), molemmat
kaksoisvalioita. Jännittävä kevät tulossa...
14.1.2024
Blackpepoon pennun voi nyt bongata myös Loimaalta. Kivan perheen sai Masa the Bug.
Näille pojille vielä oma koti:
11.1.2024
Tiedoksi: Kennelliitto on vuoden alusta päivittänyt
ohjeitaan liittyen mikrosirutukseen. Jatkossa kasvattajan ei enää
tarvitse tulostaa pentueilmoitusta kahtena kappaleena vaan
tunnistusmerkitsijä tallentaa sirut suoraan OmaKoira -sovelluksen
kautta. Päivitin ohjeet Linkit -sivulle ja korotin vähän hintaakin. Nyt
25 euroa per pentu ellei muuta sovita (kilometrit/pentumäärä). EU:n tahtotila on tehdä sirutuksesta eläinlääkäreiden monopoli, katsotaan miten käy.
Sirut ovat pitkään olleet maakoodittomia mutta käytössäni olevista
Datamars -siruista taitaa maa kuitenkin ilmetä. Hyvät sirut enkä aio
vaihtaa vaikka paljon edukkaampiakin markkinoilla on.
Omaa kotia etsivät vielä Blackpepoon Purple Fly sekä Blackpepoon Purple Van. Molemmat uroksia.
8.1.2023
Blackpepoon Purple Fog
Eilinen oli ruuhkapäivä kun kahdeksan pentua siirtyi uusiin koteihin. Kuvan koira ei vielä. Vapaana kaksi urosta.
Kemiin lähti kaksi, samoin Luvialle. Blackpepoon pennun löytää
myös Kouvolasta, Vantaalta, Jämsänkoskelta ja Orivedeltä. Eilisen illan
myötä tuli paljon viestejä rohkeista reippaista pennuista jotka tekevät
tarpeensa ulos. Hyvä juttu! Kaikki tehtiin mitä voitiin, sisäsiisteyttä
jarrutti tammikuulle tyypilliset pakkaslukemat!
Ruokavirastolle talletettiin 120 euroa, ensin tosin vain 11 koirasta
koska tuo kuvan koiran sirunumero oli jo käytössä. Sunnuntaista
huolimatta saatiin asia järjestykseen mistä kiitos! Haltijanvaihdosta
varten olen varmenteet toimittanut uusille omistajille ja heiltä
Ruokavirastolle toiset 120 euroa. Ja nämä siis käsittääkseni tulevia
hintoja edullisemmat. Rekisteröinti kennelliittoon maksoi 425 euroa. Ja
maksoihan se sirutuskin jotain. Onneksi minulla on 40 vuotta jäsenyyttä
Kennelliitossa niin vuosittaista jäsenmaksua minun ei enää tarvitse
maksaa. Säästön maksimoimiseksi täytynee vaan elää oikein pitkään, ehkä
satavuotiaaksi. Enemmänkin.
Kotikäynnin tehnyt eläinlääkäri Suvi Kapiainen otti pentueen
tarkastuksesta 270 euroa. Kaikki pennut olivat kaikin puolin täysin
priimaa paitsi kaksi urosta joista toiselle kirjattiin "kivekset lähes
pusseissa". Tämä pentu lähtenee meiltä sunnuntaina. Ja sitten toiselle
urokselle merkittiin "vasen laskeutunut, oikea vielä
nivusalueella/pussin edessä". Tämä Van-pentu aiheuttaa päänvaivaa sillä
oli kahdessa seuraamassani testissä todella hyvä, voisi kai sanoa
paras. En antanut kenenkään valita sitä vielä. Testit olivat kuten
pentuetarkastus eli todella tasalaatuinen pentue eikä testien
läpivieminen ollut kenellekään mikään ongelma. Kiitos taas minun
luottotestaajille, ihania olette.
Uroksen omistajalle siirrettiin hyvissä ajoin 1690 euroa, osuus
siis niistäkin jotka täältä lähtee ilmaisina pentuina (2) sijoitukseen
ja/tai osaomistukseen. Jenkin progestronimittaus n. 100 e, I
herpesrokote n. 100 e, tiineysultra n. 100 e, II herpesrokote n. 100 e.
Matkakulut myös, täytyy ne laskeskella (mm. Luvialle). Eukanuballe
lähes 200 euroa. Muut eläinlääkärikäynnit, mm. ripulilääke Enteromicro.
Pentupaketin tarpeet Dogfanilta n. 300 euroa ja pillit, 100 euroa.
Jenkin lonkka-, kyynärpää-, polvitarkastukset, samoin kaksi silmätarkkia (ECVO ja epävirallinen ICAA).
Listaan näitä koska niin moni (taas) näkee vain sen sisään tulevan
rahan. Eivätkä silloin lotkauta korviaan kun tällainen setti menee
nurinperin (keisarinleikkaus, ja/tai pentujen kuolema), pieni pentue,
viallisia pentuja (epämuodostuneet pennut, leikkauksen vaativat
napatyräpennut, rahanpalautukseen johtavat kivesviat ym.)
Ansionmenetykset (ajankäyttö mm. kahvituksina ennen luovutusta),
materiaalit (pentukehikko, kuivikkeet, vällyjen pesemiskustannukset),
karsina, pentulaatikko, kodin kuluminen (remontin tarve, listojen
väliin valuva virtsa...). Kotisivutkin n. 200 e vuodessa.
Niin moni sanoo että helppoa rahaa. Jos näin on niin ryhtykää siihen, ehdottomasti. Onni
toki että tuotolla saa ylläpitää myös niitä tuottamattomia kennelin
asukkaita. Niitä joista on aina vain kuluja, esim. Kissi, Kirri...
1.1.2024
Junnuketjuun ei tullut yhtään hakemusta joten siihen varattu urospentu vapautuu myyntiin.