Fi Mva Barbara, takana| Molemmilla isovanhemmillani oli maalla aina eläimiä, ja
rakkaus eläimiin on minussa varmasti ollut aina. Hevoshulluna kiersin
niin ratsu- kuin ravitallitkin, ja kävin useammalla ratsastusleirillä.
Kehittyminen olisi kuitenkin vaatinut säännöllistä harjoittelua ja
paljon rahaa, niinpä teinityttönä vaadin saada oman koiran kun hevosta
en saanut. Luvan saatuani olin labradorinnoutajan kannalla, olivathan
kaikki isäni veljet innokkaita metsästäjiä. Jostain naistenlehden
keräilykuvista silmiini osui sileäkarvainen noutaja ja siitä se kiire
pennunhankintaan alkoi. Ensimmäinen flattini oli Sniffens Ninette (Fi Mva Exclyst Noble Lad - Fi Mva Sniffens Glinda), s.15.10.1983.  Nette oli hyvin opettavainen koira ajatellen tulevaa kasvattajauraani. Ulkomuodollisesti se oli kovin paljon labradoria muistuttava, ihannekorkeutta selvästi pienempi ja purentavikainen, joten näyttelymenestyskin oli sen mukainen. Nette ylsi vihdoin veteraanina ykköspalkintoon (EH), muutoin se sai aina kakkosen (H) tai kolmosen (T). Suurempi harmi minun kannalta oli ettei Netellä ollut minkäänlaista kiinnostusta noutamiseen, riistaan eikä uimiseen. Lisäksi se oli paukkuarka, peläten niin laukauksia kuin ukkostakin. Nette oli kuitenkin kaikille kiltti, se heilutti häntää silloinkin kun ystäväni kettuterrieri Suzu oli lukkopurennassa sen kuonossa kiinni. Nette oli myös hyvää pataa Peten kanssa joka oli Särkänniemestä hommattu musta kani. Jotain on kuitenkin koiran kanssa harrastettava ja niinpä ryhdyimme käymään tottelevaisuusharjoituksissa. Kokeissakin kävimme muutaman kerran, palkinnoille pääsimme aina ja elokuussa 1986 tuli Kouvolasta ALO1, KP (168 p.), Huomasin kuitenkin etteivät tottelevaisuuskokeet olleet pikkutarkkuutensa vuoksi ihan minun omin laji. Samoihin aikoihin kävin Ojalan Hilkan opissa kehätoimitsijakurssilla, valitettavasti harjoittelut jäivät sillä erää kesken ja näyttelysääntöjen uudistusten vuoksi jäin pätevöintiä vaille. Into ei ottanut kuitenkaan laantuakseen, ja seuraava flattini oli Hilwas Lagonda (Fi Mva Arcturus - Fi Mva Hilwas Maserati, s.28.6.1986).
Emmin kasvattajan, Christina Heleniuksen, tietämys ja opit olivat kullan arvoisia. Sain kasvattajalta lukuisia monisteita jotka olen säästänyt näihin päiviin asti. Hyvillä neuvoilla minua opastettiin jo paljon ennen kuin pentu saapui taloon. Rakkaus rotuun näkyy kasvattajan teoissa. Kiitos Christina!   Hilwas flatit vuonna 1986: Suomen muotovaliot Fi Mva Hilwas Maserati pentujensa kanssa kesällä 1986. Arcturus, Aallotar sekä Hilwas Maserati. Yksi pennuista on Hilwas Lagonda, Emmi.  Emmin toimintatarmo oli jättänyt lähtemättömän vaikutuksen, ja niinpä kolmas flatti oli Emmin siskopuoli, Barbara eli kotoisemmin Iina (9.2.1993 - 10.6.2003). Iinan isä oli Fi Mva Arcturus, jonka emä Downstream Trustful tuotiin Suomeen Englannista astutettuna uroksella Gb Ch Falswift Apparition. Sen isä puolestaan oli Cruftsin näyttelyn voittaja vuodelta 1980, Gb Ch Shargleam Blackcap. Iinan emä oli Fi Mva Black Sunshine (Gunhills Lucky-Lothar - Fi Mva Flatts Jessica). Iinan myötä minäkin sitten hankin itselleni metsästyskortin. " Quality bitch with good driving action. Lovely head and eye. Good depth of body. Good bone. Nice in the quarters. " Ann Kilminster, UK "Withybed" 29.10.1995 Anjalankoski Iina sai ensimmäisen sertinsä Santamäen Markulta Heinolassa 2,5 vuoden iässä ollen rotunsa paras. Jo vuotta aiemmin samassa paikassa sama tuomari piti Iinasta ja käski tuomaan hoikempana uudelleen. Kolmevuotiaana Iinan taipumuskoe hyväksyttiin Hollolassa ja 3,5 vuotiaana Iina sai Kotkasta Kirsti Wuorimaalta (Bremer) sertin ollen vastakkaisen sukupuolen paras. Iina valioitui Kotkassa 26.10.1996 ollen rotunsa paras, tuomarina Carlos Fernandez Renau. Lahden kansainvälisessä näyttelyssä Iina oli 3. paras narttu vuonna 1998, tuomarina Zafra Sirik. Tuomari otti kolmesta parhaasta nartusta valokuvia, muistaakseni hänen ystävä oli hankkimassa flattia. Monesti Iina jäi kuitenkin kokonaan ilman sertifikaatinarvoista, eikä päässyt kilpailemaan parhaasta nartusta. Iinalla oli kevyt ja kapea alaleuka, ja yksi sen kulmahampaista oli vajavaisesti kehittynyt. Pään linjat olivat kauniit ja hyvin feminiiniset, tosin sillä oli hieman takaluisu kallo. Sivuliikkeiltään se oli mahtava ja se näytti rakastavan pyörän vierellä ravaamista. Takaliikkeet olivat hieman ahtaat ja edestä liikkeet olivat leveähköt. Iina on nartuistani ollut kaikkein korkein (59,5 cm). Luonteensa ja terveytensä puolesta Iina oli toiveiden täyttymys, metsästyskokeiden alokasluokasta saatiin joitain tuloksia. Valitettavasti Iinan kiimoja seurasi aina voimakas valeraskaus ja sen aikana koulutuksessa tuli omaa tyhmyyttäni otettua takapakkia. Pehmeänä ja nöyränä koirana se muisti myös pitkään taipumuskoekouluttajan potkaisun kierittyään riistan päällä. Iinassa ja tuntemissani collieissa oli paljon samanlaisia piirteitä. Iinalla epäiltiin 10 vuoden iässä aivossa olevan kasvain; se saattoi yllättäen hyökätä kenen tahansa kennelimme koiran kimppuun eikä reagoinut vaikka toinen alistui. Hetkeä myöhemmin se saattoi taas haastaa leikkiin. Muutos alkuperäiseen, ystävälliseen ja rauhalliseen Iinaan oli niin suuri, että se päätettiin lopettaa kesällä 2003 sen ollessa 10 vuoden ja 4 kuukauden iässä. Tässä myös ajateltiin paljon perheemme lapsia, jotka silloin olivat kolmen ja kahden vuoden ikäisiä. Myös yhdellä Iinan jälkeläisellä on diagnosoitu aivokasvain, ja se lopetettiin ollessaan hieman alle 9 vuotias.  Sopivaa urosta etsiskelin Iinalle pitkään, ja päädyin englannin tuontiurokseen Fi Mva & Jva Emanon Black Velour “Elmo". Sukutaulu miellytti, ja olin koiran nähnyt Helsingin messukeskuksen näyttelyssä. Myös Elmon täyssisko Fi & Ee Mva Emanon Malayan Sunbeam jälkeläisineen edesauttoivat päätöksessäni. Elmo oli voimakkaasti sukusiitetty, sen isoäiti molemmilta puolilta oli menestynyt Gb Ch Halstock Bridget. Jälkikäteen olen toivonut, että olisin käyttänyt aikaa ja energiaa tutustuakseni itse urokseen. Voimakkaasti linjattuna sen jälki pennuissa oli merkittävä ja pennuista oli vaikeaa löytää Iinan piirteitä, hyviä tai huonoja. Kaikilla pennuilla esimerkiksi oli moitteeton purenta ja voimakas, rotumääritelmän mukainen alaleuka. Todella monella pennulla oli minulle aiemmin tuntematon vaiva. Häntää nämä heiluttivat kuten muutkin flatit, mutta hännänpäät vuotivat useasti verta roiskuen pitkin seiniä. Jätin itselle nartun Blackpepoon Toy Story “Milli“, jota ei kuitenkaan käytetty jalostukseen. Sen menestyksekkäimmät hetket olivat flattien erikoisnäyttelyssä 1996, jossa se usean pennun joukosta valittiin parhaaksi narttupennuksi. Kesken päivän ilmennyt takajalan ontuminen jätti sen loppukilpailussa VSP:ksi, ja ROP oli sen veli Blackpepoon Popeye. Tuomareina Hannele Jokisilta ja Mrs Shirley Johnson (Downstream). Millin häntä oli aina auki ja se amputoitiin aikuisena. Myöhemmin Milli sai uuden kodin.   Blackpepoon Toy Story "Milli" Blackpepoon Tiny Toon "Pipa" 11,5 vuoden iässä Tainalle sijoittamani Millin täyssiskon Pipan, Blackpepoon Tiny Toon astutin Topi-uroksella, Fi Mva Blackpicks Peter Pan (Fi Mva & Kva Flathatted Cherokee - Fi Mva PohjV-97 Blackpicks Just For Me).  kuva: Anu Vorobjev Fi Mva Blackpicks Peter Pan, "kansikuvapoika" Topi Pipa eli melkein 13 vuoden ikään, ja se lopetettiin elettyään täysin terveen elämän - loppuvaiheessa sille tuli pidätyskyvyttömyyttä, eikä raajatkaan aina jaksaneet pysyä alla. Pipa pääsi ansaittuun lepoon 9.12.2008 omassa kodissaan. Pipan ja sen jälkeläisten hännät ovat olleet ehjiä. Jätin pentueesta itselleni 7.2.2001 syntyneen nartun Blackpepoon Toon Moon “Peppi”: "Well constructed bitch. Very good head, good defined chest. Well muscled in all quarters. Good bones. Moves and covers the ground well." Peggy Miller, UK "Emanon" 25.5.2003 Joensuu EXCELLENT, placed third in working class "Well made bitch of correct size. Workmanlike movement. Correct head and kind expression. Well developed brisket. Well muscled. Moved with drive." Trevor Pennington, UK 22.10.2006 Hyvinkää EXCELLENT, placed fourth in working class "6 years old bitch, medium sized. Mature in outline. Head of good length with refined feminine skull. Good eye colour. Short tail. Moved soundly." James Irvine, UK "Vbos" 26.5.2007 Hattula EXCELLENT in working class "Correct size. Would like a little more weight. Moved well when seattled. Good head. Nice eyeshape. Correct earplacement." Shirley Oxford, UK "Taranbeck" 21.10.2007 Hyvinkää EXCELLENT, placed second in working class - winner in same class won the whole show! Ulkomuodollisesti Peppi oli paras koira mitä minulla on ollut; se vastaa erinomaisesti rotumääritelmää ja oli ihannekokoinen (57 cm). Pepillä oli kuitenkin litteät käpälät ja hieman luisu lantio, jonka vuoksi taka-askeleista puuttui tehokkuus. Metsästyskoirana Pepillä oli erinomainen markkeerauskyky, loppumaton noutohalu ja vahva riistavietti. Hermoissa ja äänekkyydessä oli parantamisen varaa, eikä se sen vuoksi ollut helppo seuralainen passissa. Perusasioihin, kuten äänekkyyteen ja perusasennossa pysymättömiseen kaatui sillä suuremmat metsästyskoepalkinnot. Taipumuskokeen se läpäisi vaivatta ensiyrittämällä, ja palkittiin alokasluokassa yhtä keskeytystäni lukuunottamatta joka kerta. Kanalinnustuksessa Peppiä käytettiin ylösajavana, ja sitä käytettiin myös rusakkojahdissa. Pepillä oli yksi pentue Viton, Zebulons Friia Rio Trap, kanssa. Valitettavasti en saanut Pepille urokseksi sitä ensimmäistä vaihtoehtoa, mutta kakkosvaihtoehtona Vito on ollut hyvä luonteen tasoittaja Pepin tyyppiselle nartulle. Ulkomuodossa yhdistelmä otti takapakkia mittasuhteiden ja rakenteen osalta päiden ollessa ok, mutta tärkeys yhdistelmässä olikin käyttöominaisuuksissa. Tämä linja ei jatku.  "Peppi"  21.10.2007Iinalla oli toinenkin pentue yhdessä Kans, Fi, Ee, Lv & Ru Mva Kaislikon Aaveen “Boris” (Fi Kva Jiggers Black Bird - Fi Mva Blackpicks Black Dream) kanssa. Boriksella oli mittava meriittilista näyttelyistä mutta syy sen käyttöön oli luonne eikä ulkomuotomeriitit. Kesäleirillä 1997 olimme Peggy Millerin (Emanon) koulutuksessa ja ihailin Boriksen työskentelyä. Juuri luonne ja koulutettavuus olivatkin sitten pentueen parhaita puolia, kaksi jälkeläisistä menivät ensikertalaisilla omistajillaan metsästyskokeiden avoimeen luokkaan ja toinen näistä tottelevaisuuskokeiden voittajaluokkaan. Yllätyksenä pentueessa oli voimakkaita yläpurentoja ja vähemmän yllätyksenä lonkkavikaa. Kuvausikäisistä kasvateistani 85 % on lonkkakuvattu, ja pitkään kaikki sairaat kasvattiani olivat tämän yhdistelmän jälkeläisiä. sittemmin olen kasvattanut toisenkin pentueen jossa on lonkkavikaa (s. 2014). Ghost -pentueesta ei suku ole jatkunut, mutta pentue oli minulle kasvattajana monella tapaa opettavainen kokemus. Vuoden 2008 aikana näistä pennuista kaksi kuoli syöpään (luusyöpä ja histiosytäärinen sarkooma) ja yksi aivokasvaimeen. Tämäkään linja ei jatku.  Kuvassa Rina, TK1 Blackpepoon Ghost Frump 1.9.1999 - 14.10.2008 (histiosytäärinen sarkooma) Nome 3* Alo1, Cherrys Cup 2003 Toko Avo1 Nykyhistoriaa... Toista linjaa olen yrittänyt saada käyntiin tuonneilla Ruotsista ja Englannista, mutta niissä yrityksissä ei hyvin ole käynyt. Uusia alkuja edustavat yhteistyönarttu TK1 Batzi's Caliphcaliandra, Tutti sekä Taka-Tapiolan Sintonic, Pimu. Tutin jälkeläisistä sijoitin yhden nartun, omistusoikeus on siirretty jo Sirpalle Raaheen. Pimun pentueesta olen sijoittanut kaksi narttua, näistä toiselle on jo kohtutulehduksen vuoksi tehty kohdunpoisto. Toinen eli Blackpepoon Gin Lemon teki kenneliini Lemon -pennut ja sille suunniteltiin uutta pentuetta kun se yllättäin jouduttiin lopettamaan vatsasta löytyneen 8 cm kasvaimen vuoksi. Melkoisen varma olen että Pimu menehtyi vastaavaan vaivaan:
Sileäkarvainen noutaja “Tutti” FIN41977/05 s. 26.7.2005 k. 31.1.2017 TK1 Batzi’s Caliphcaliandra (Hawksthorn Caliph - Fi & Ee Mva Birkebo Lenten Rose Wendy) oli minun, Satun ja kasvattajansa yhteisomistuksessa, sittemmin se oli Satun. Tutilla oli hyvä riistainto ja se oli erittäin tehokas haussa. Miellyttämisenhalua olisin toivonut koiraan enemmän. Tuttia ei missään vaiheessa tarvinnut kouluttaa silkkihansikkain, vaan se vaati melko jämäkkää koulutusta. Koko (59 cm) ja rakenne, samoin kuin pään profiili olivat koiralla kohdallaan. Sillä oli kuitenkin pyöreähköt silmät ja vastakarvapiirto silmien välissä, nämä tekivät Tutin ilmeestä hieman vieraan. Tutti oli kauttaaltaan kapea koira, ja karvattomana antoi itsestään hyvin pentumaisen vaikutelman. Häntä oli suora mutta turhan pitkä. Käpälät olivat tiiviit ja korkeat, mutta niissä keskimmäiset varpaat olivat hieman pidemmät eli käpälät eivät olleet aivan pyöreät.  "Well grown. Correct head. Dark eye. Nice coat. Tight feet. Good front. Moved well." Trevor Pennington , UK Snj: päänäyttely Hyvinkää JUN EH- Tutti synnytti ensimmäisen pentueensa Blackpepoon -kenneliini 18.3.2008 ja kaikki astutusajankohdasta lähtien meni luomu-menetelmällä - periaatepäätökseni, joka on kypsynyt kahden eri narttuni astutusvaikeuksien ja yhden nartun synnytysvaikeuksien myötä. Mielestäni nartun jalostusarvo laskee rankasti, jollei se näin luonnollisesta tapahtumasta suoriudu itse. Morris ja Tutti suoriutuivat astutuksesta hienosti! Myös toinen astutus meni hollantilaisen uroksen kanssa hyvin. Meillä ollessaan Tutin pennut olivat hiljaisia, tyytyväisiä ja vaivattomia. Suuri kiitos Morriksen kasvattajalle ja omistajille, jotka antoivat uroksen Fi Mva Yeccu Play Time käyttööni ja onnittelut Yeccu -kenneliin todella tasokkaasta Play -pentueesta. Tutin ja Morriksen pennut ovat liian suuria, mutta muuten olen niihin oikein tyytyväinen. Morrista käytettiin myöhemmin myös Blackpicks ja Taka-Tapiolan kenneleissä. Tutti starttasi pentujen jälkeen kesäkuun lopussa 2008 saaden tuloksen ja se oli Kisällin kolmas Ahvenanmaalla järjestetyssä mestaruudessa. Tutti oli perusterve koira, mutta toisen pentueen jälkeen siltä kahteen otteeseen poistettiin patteja. Alkuvuonna 2012 Tutilta poistettiin (ja lähettiin patologille) erittäin harvinainen maitorauhasen rustokudoskasvain (kondrooma). Samalla patologin lausuntoa pyydettiin kahdelle aiemmalle poistetulle patille, jotka oli säilötty formaldehydiin. Sillä oli pennusta asti ollut kyljessä angio lipooma, harvinainen rasvakasvain jonka sisään oli muodotunut verisuonikasvua - tämä kuitenkin oli saatu poistettua täydellisesti. Jalan patti oli vielä erilainen, myksooma eli sidekudoskasvain. Jostain syystä ja onneksi, nämä kaikki hyvänlaatuisia. Tutin elimistö estää niitä tulemasta pahanlaatuisiksi? Tutin pennut ovat myös perusterveitä Lassia lukuunottamatta. Lassilla, Blackpepoon Another Man, on todettu IBD. Oletan, että se on ympäristötekijöiden aiheuttama ennemmin kun perinnöllinen. Blackpepoon Another Jazz sairastui luusyöpään (etujalka). Another -pentueen isä Morris oli perusterve koira ja se kuoli keväällä 2016. Tutin selkä on oireillut sen jälkeen, kun saksanpaimenkoira törmäsi siihen kovalla vauhdilla, magneettikuvien perusteella koira ei kuitenkaan tarvinnut leikkaushoitoa vaan oikealla kuntoutuksella selkä saatiin kuntoon. Spondyloosi sinne on kehittynyt, mutta se ei enää etene.   Enkelikoira MikiSileäkarvainen noutaja "Jippu" FIN24109/08 S. 18.3.2008 Blackpepoon Another One (Fi Mva Yeccu Play Time - TK1 Batzi's Caliphcaliandra) syntyi pentueensa viimeisenä, ja oli sijoitettuna Sirpalle. Tutin tytär Jippu on tehokas haussa ja hyvin riistaintoinen, ja äitinsä tavoin Jippukin on haasteellinen koulutettava. Jipun lantio on luisu. Pää ilmeineen ja silmineen ovat kuitenkin paremmat kuin äidillään. Jippu on kookas narttu, tuomarin mittaamana 61 cm ja minun mittaamana 60 cm. Jippu osallistui junnumestaruuteen Virroilla 2009. Jipulla on EH käyttöluokasta kansainvälisestä näyttelystä. Jipun astutin tammikuussa 2011 ruotsalaisella tuontiuroksella Fi Mva Gillam's Gold Suomi Poika. Alkusuunnitelmista poiketen jätin sijoittamatta narttua ja jätin yhteisomistukseen lupaavimman urospennun eli Mikin, Blackpepoon One Avenue. Jos olisin sijoittanut nartun, olisi valinta ollut Blackpepoon One Gate. Nuori Miki päästettiin yksin ulos ja se päätti juosta auton alle, raahautui kolarin jälkeen kotiin ja kuoli isäntänsä syliin. Vilpittömästi toivon että joku One -pennuista jatkaa sukua, menestyneimmältä (Blackpepoon One Creek) on munasarjat poistettu.  Jippu, Blackpepoon Another One, One -pentueen emä Alex, Gillam's Gold Suomi Poika, One -pentueen isäPimu, Taka-Tapiolan Sintonic( Fi Mva & Kva Blackpicks Silver Gin - Taka-Tapiolan Merisilja) synnytti ainokaisen pentueensa kenneliini 23.4.2010. Isänä pentueessa on pitkäaikainen ihastukseni Mauri, Batzi's Knock Out. Odotukset yhdistelmälle oli suuret ja paperilla kaikki näytti oikein hyvälle. Tästä tulikin toistaiseksi paras pentueeni. Mauri sai voittajaluokkaan oikeuttavan Nome-B koetuloksen Sastamalassa 15.8.2010, heinäkuussa 2011 Mauri saikin jo Voi2 tuloksen ja jalostuskäytön jälkeen se ylsi kahteen Voi1 tulokseen. Pimu oli koirana varsin helppo ja miellyttämisenhaluinen, työintoa ja riistaviettiä sillä oli hurjasti ja silti se on lähes äänetön ja huomaamaton koira. Näytöt koepuolelta ei tue edellämainittua, mutta saman ovat Pimusta todenneet useat kokeneet koirankouluttajat. On ollut hienoa kuulla kehuja tästä koirasta monelta eri suunnalta. Jos tämän koiran koemenestyksen rinnalle laittaisi oman kasvattini Pepin, Blackpepoon Toon Moon, voisi kuvitella, että se koirana ominaisuuksiltaan olisi paljon Pimua parempi mutta näin ei vain ole asian laita. Ja tämä on pakko myöntää, vaikka toinen on oma kasvatti ja toinen on mänttäläisen Tapsan kasvatti. Oikein suuri kiitos Taka-Tapiolan kenneliin Pimusta; pentue räätälöitiin yhdessä hyvässä yhteistyössä ja olemme saaneet iloita yhteistyön hedelmistä! Suuret kiitokset myös Tarjalle kun sain käyttää Pimulle Mauria.  Pimu  Mauri Pimun ja Maurin jo edesmennyt mutta menestynein ja sukuakin jatkanut jälkeläinen, Fi Jva Blackpicks Gin Knock Out, Huikka. Näkyy useiden kennelien sukutauluissa eikä pelkästään Suomessa.Vuonna 2018 kasvatustyön toteutus koki muutoksen, kun kennelimme ulkopuolelta hankittu narttu astutettiin yhdellä Pimun pojista. Eli ensimmäistä kertaa flateissä pentueen isäksi päätyi oma kasvatti. Nemo, Blackpepoon Gin Lime on viimeisen päälle terve ja nuorekas kotikoira ja siinä on samoja hienoja ominaisuuksia kuin voittajaluokkaan päässeillä veljilläänkin. Kennelimme ulkopuolelta hankittu narttu näyttäisi kuitenkin periyttävän parempia jälkeläisiä muiden urosten kanssa.  Pepe, Blackpepoon Mighty Vodka (Blackpepoon Gin Lime - Flatout Hirmu Tehokas), uroksen omistajan astutuspentu Flatout Hirmu Tehokas (FT CH FRA KVA C.I.E C.I.B VDH MVA BE MVA BDSG-12 Mandaral First Edition - RO MVA RO GR MVA Flatout Fabulous) | |||
| Beagle Toisena rotuna minulla on vuodesta 2003 lähtien ollut beagle. Olen toistaiseksi teettänyt kuusi pentuetta, kaksi Fi Mva Kuopusmaa Katalla, kaksi Papinniemen Pilkkeellä yhteistyössä Saraketojen kanssa ja kaksi Fi Mva Isoahon Cindyllä (Kiira). Toiveena ensimmäisessä yhteistyöpentueessa (Blackpepoon Be C-pennut) oli, että voisin uroksia käyttää omalle nartulleni mutta se myytiin Norjaan. Keväällä 2011 ostimme kuitenkin Kiiran Oulusta ja menestynein beaglekasvattimme C.I.B.T Pohj Mva Fi Mva Se Mva No Mva Fi Kva Blackpepoon Be Cooper astui sen. Meidän poika sai pitää siitä itsellään narttupennun eli Sirun, Blackpepoon Be Firebird. Pipan toiseen pentueeseen käytimme myös omaa kasvattia. Enemmän beagleistä Koirat-linkistä. Beagle Kata, Fi Mva Kuopusmaa Kata, FIN15658/03 EK 1738 s. 3.2.2003 k. 26.7.2016 (Fi Mva & Kva M-02 Eetu - Fi Kva Kuopusmaa Mira)  Kuvassa Kata Piirinmestarina 2010.Kata oli minun valinta pentueesta, jossa isänä oli vuoden 2002 ajovoittaja Fi Mva & Kva Eetu ja emänä Kuopusmaa Mira, josta myöhemmin tuli Fi Kva. Ulkomuodollisesti Katan puutteita olivat kevyt kuono-osa, pitkähkö lanne-osa ja hieman ahtaat takaliikkeet. Metsästyksessä Kata oli haukultaan tiukka eikä ajominuutteja helposti kertynyt. Yölliselle jäljelle se ei antanut yhtään ääntä. Toisaalta Kata oli kuitenkin metsästäjän ilo kun se ei ajanut sen enempää saapasta kuin sorkkaeläintäkään vaan se on tavattu aina vain jänisajosta. Kata täytti kaikin puolin jalostusnartun kriteerit, terveyden tai luonteen suhteen ei ollut mitään huomautettavaa. Opetimme Katan pentuna kuten noutajan, eli luoksetulon kaksoisvihellyksellä ja noutamisen. Alkuaikoina se toi metsästä visakoivuisen puukon, kuhan perskeet sanomalehdessä ja kuolleen närhen, kaikki kauniisti käteen asti. Katalla oli jälkeläiset kahden eri uroksen kanssa, yhteensä kahdeksan pentua. Jälkimmäisen keisarinleikkauksen jälkeen Katalta päätettiin poistaa kohtu.   Blackpepoon Be A -pennut Blackpepoon Be B -pennut Erikoiskantakirjaan kelpuuttava koetulos heltisi pitkästä kokeesta Savitaipaleella marraskuussa 2010, paljaan kelin ykkönen pisteillä 80,04. Kata on Kymenläänin kennelpiirin mestari 2010. Idänlohkon karsintaan päästiin ensimmäistä kertaa syksyllä 2011. Suomen Beaglejärjestön päänäyttelyn rotunsa paras veteraaninarttu (VSP) 2011 Lohjalla ja 2012 Kajaanissa (ROP), tuomareina Paavo Mattila ja Raimo M Viljanmaa. Kata saavutti Suomen muotovalion arvon toukokuussa 2014 reilun 11 vuoden iässä ollen ROP, ROP-VET ja RYP4. Rotunsa paras veteraani se oli myös vuorokautta myöhemmin Mikkelissä. Tytär esitti Katan Jari Forsille Korialla 18.5.2013 reilun 10 vuoden iässä, koiran kuntoa ja liikettä kehuttiin erinomaisiksi ja rotunsa parhaana veteraanina se piti pintansa pitkään isossa kehässä mutta ei lopulta sijoittunut 4:n parhaan joukkoon. Isoon kehään Kata marssitettiin myös Valkealassa 1.3.2014, ikää jo yli 11 vuotta.  18.5.2013Rop-vet, Pekka Teini, 29.11.2014: Lähes 12 v. veteraani, joka liikkuu kauniisti. Erinomainen rotutyyppi. Oikealinjainen pää. Hyvä eturinta. Tiivis selkä. Pirteä luonne edelleen. Toivon veteraanille vielä monta iloista vuotta! Beaglein pääerikoisnäyttely, Turku Vsp-vet, Pekka Teini, 29.3.2015: BEAJ1, 3 SERT, 1 VARA-SERT Katan jälkimmäisestä pentueesta jätimme itsellemme nartun. Kupla, Blackpepoon Be Beetle myytiin kuitenkin astutettuna kolmen vuoden ikäisenä Norjaan ja sen synnytykset ovat sujuneet avustamatta. Katan suku jatkuu Norjassa laajalla rintamalla ja muutaman yksilön verran Suomessa. Menestynein Norjan puolella lienee No & Se Kva Silver Creek S'Bera (ROP&SERT) ja sekin on jalostuskäytössä. Katan kunnossa oli viimeisenä vuotena ylä- ja alamäkiä. Keväällä 2016 ennen syntymäpäiväänsä maan ollessa jäässä pelättiin että sen aika on jo tullut mutta sitten kunto koheni. Kesällä lenkkejä ei juurikaan heitetty ja sen vaatimahaukkua kuunneltiin tarkkaan - sai sitten luksusaikaa sohvalla. Kiputiloja hoidettiin aika ajoin opiaatein ja välillä kunto oli taas melko hyvä. Kun ylösnouseminen alkoi olla työlästä, vaatimahaukkua ei enää ollut ja ruokahaluttomuuttakin oli, päästimme Katan pois. Kaveria ei kiusata. Hienot 13+ vuodet ovat takanapäin. Beagle Kiira, Fi Mva Isoahon Cindy FI28482/11 s. 9.4.2011 k. 11.10.2022 EK 1806 ( C.I.B. Fi Mva&Kva, Se Mva&Kva Astalan Pelimerkki - Fi Kva Isoahon Denita )  Mielessä oli jo Kuplan suhteen käynyt Astalan Pelimerkin jalostuskäyttö, kun se oli niin varhaiskypsä koetulostensa näyttöjen perusteella. Pelimerkkiä käytettiin sitten Isoahon Denitalle, joka oli vuoden 2010 Ajovoittajassa toinen, ja sen sisko samasta pentueesta oli kolmas. Siitä sitten jätettiin pentuvaraus, samalla kun Sanna lupasi meille ensimmäisen valintavuoron. Kiira on tätä meidän beaglein K-sarjaa, ja nimensä perusteella lupausta kauniista ja taitavasta kuten Katakin. Ensimmäisen vuorokauden aikana Kiira osoitti jo, että se on erilainen kuin Kata ja Kupla. Isäntä sanoo sitä omaksi valinnakseen, sen verran tyytyväiseltä vaikuttaa. Mutta ehtiihän se mieli muuttua, ja sitten se todellisen valinnan tehnyt saa kuulla kunniansa... ;-)  Kiiran ensimmäinen ajo (P) lähti 19.11. ja kesti neljä minuuttia. Toinen ajo (L) sillä oli 6.12., kestoltaan n. 15 minuuttia ja ajo päättyi riistalaukaukseen. Näiden jälkeen tulleet ajot ovat osoittaneet varmuutta ja varhaiskypsyyttä. Pentunäyttelyssä Lohjalla Marianne Holm ei juurikaan arvostanut Kiiraa mutta ensimmäistä virallisesta näyttelystä JUN ERI2 SA PN- / Paula Rekiranta. Toinen näyttely oli Suomen Beaglejärjestön päänäyttely Kajaanissa, josta hienosti JUN ERI1 SA PN1 SERT VSP. Tuomarina toimi Raimo M Viljanmaa. Myöhemmin Kiira sai vara-sertit Paavo Mattilalta, Pirjo Aaltoselta ja Marja Talvitieltä. Toukokuussa PN1 SERT VSP Korialta Jari Forssilta ja Valkealassa 1.3.2014 Mari Lackman nosti sen käyttöluokasta rotunsa parhaaksi ja kolmannen sertin myötä se sai Suomen muotovalion arvon. Ryhmätuomari Erja Nummi nosti sen ajavien koirien ryhmäkilpailussa kolmanneksi. Vuonna 2016 on lähinnä keskitytty kv-näyttelyihin cacibin toivossa. SA on Kiiralle aina tullut ja joitain sijoituksia (PN3).  Viiteen otteeseen on Kiiran oikeassa silmässä ollut sisäinen tulehdus, joka on vienyt silmän kokonaan siniharmaaksi. Ensimmäisellä kerralla silmäspesialisti Juha Pärnänen Lahdesta tutki koiran, ja hänelle tämä jäi mysteeriksi. Silmä kuitenkin kontrollissa todettiin täysin terveeksi. Ampiaisen pistoa (myrkky) pidettiin aiheuttajana mutta uusiutuessaan tämä ei enää ollut kovin todennäköinen selitys. Silmä paine oli 10, terveen 20 kun normaaliarvot ovat 10-25. Ensimmäinen kesti lääkityksen kanssa kuukauden, toinen ilman lääkitystä kuukauden. Kolmas meni myös ilman lääkitystä ja kesti 1,5 viikkoa. Neljäs ja viides menivät ohi alle viikossa ja nekin ilman lääkitystä - nyt silmä oli vain hieman samea eikä kokonaan siniharmaa. Myös ödeemi (nestepussi) jäi kolmella viimeisellä kerralla muodostumatta. Kaudella 2012 Kiira esitti metsällä hyviä otteita, eikä sitä voi moittia innosta - se on selvästi edeltäjiään parempi-intoinen koira. Mutta on siinä joku toinenkin ero edeltäjiinsä verrattuna... Kaudella 2013 ei montaa kerta oltu metsässä käyty kun se toiselta varasijalta joutui mukaan Ystävyysotteluun Kaaville. Sieltä se sitten nappasikin ykköstuloksen. Sillä on varsin hyvät edellytykset kaksoisvalioksi mutta töitä se teettää. Kiiran työskentely on paljaalla parempaa kuin lumella. Kiiran sisko Isoahon Celine tuli käyttövalioksi 15.12.2013 reilun 2,5 vuoden iässä ja kaksoisvalioksi 14.5.2016. Syksyllä 2013 Kiira oli Idänlohkon valintakokeen 7. ja samalla kokeen nuorin palkintosijan ajanut koira. Suomen Beaglejärjestön päänäyttelyssä Ähtärissä 2014 Kiira oli ainut käyttöluokan narttu ja voitti luokkansa. Parhaasta nartusta kilpaili 13 sa:n saanutta, Kiira sijoittui neljänneksi. Liekkö koskaan enää kohdalle osuu näin hienoa ja taitavaa koiraa. Päänäyttelyssä Paraisilla 2015 se oli PN3. Kauden 2016 kokeet aloitettiin piirinmestaruudella Savitaipaleelta, samalla kun Kiira lunasti paikan idän lohkovalintaan Sysmään. Viisivuotiaalle koiralle neljäs kerta lohkossa mikä tietysti on tosi hyvin. Ykkösiin vaan tuntuu olevan matkaa. Sysmästä kolmostulos ja sijoitus 6. Ajovoittajapaikka kävi jo todella lähellä, n. 6 minuutin päässä. Kiira on astutettu ensimmäisen kerran keväällä 2014 Fi Kva Jöötillä, pentuja lähti maailmalle 3 + 2 (6). Astutettu toistamiseen 2015 kasvattamallani kansainvälisellä kaksoisvaliolla, pentuja syntyi 8. Maaliskuussa 2018 sillä todettiin sekundääri IMHA eli autoimmuuni hemolyyttinen anemia. Koira oli siis voimakkaasti aneeminen eikä (ulkoinen) syy ole selvinnyt. Lääkitys ei siis tepsinyt kun ei ollut primäärinen. Syksyllä kunto jo hyvä, ajokilometrejä paljon ja kaatojakin useita. Kiiralla oli pain neck syndrome, niskakipusyndrooma joka ajoittain aiheutti anemian (AIHA/IMHA). Kiiran kolmella jälkeläisellä on ajokokeesta ykköstulos. B.Be Enzo Jöötistä (6 koekäyntiä ja 3 ykköstulosta) ja Be Forester (5 koekäyntiä ja 3 ykköstulosta) ja Be Felicia Hiskistä. Näiden jälkeläisten tulostella se saavutti pronssisen periyttäjäpalkinnon. 3*SERT, 3* VARA-SERT, BEAJ1 P 66,33 p.  Kiira vasemmalla, Hiski oikealla. Rotujärjestön päänäyttelyn parhaat käyttöluokan koirat Ähtärissä 2014: Fi MVA Isoahon Cindy ja C.I.B.T. POHJ MVA FI KVA FI MVA SE MVA NO MVA Blackpepoon Be Cooper | |||
| Muuta Kolmantena rotuna minulla on ollut kultainen noutaja. Alunperin ajattelin, että niissäkin olisi mukava kokeilla kasvatustyötä, mutta flattien vesityöskentelyyn tottuneena minulle tuli vähän yllätyksenä, miten erilaisia kultaiset noutajat ovat. Myös flattien terveysasioihin tottuneena on ollut hankala sopeutua siihen, kuinka paljon sairaampia kultaiset noutajat ovat. Tosin, puutteensa ne on flateilläkin... Toive kultaisesta noutajasta toteutui, kun saimme kesäkuussa 2005 Weljesten kennelistä kultsunartun Weljesten Especially Au. Ilmoitimme kasvattajalle kiinnostuksemme pennusta jo siinä vaiheessa, kun emä Aquatrine saapui Weljesten kenneliin.  Fi & Se Kva AquatrineTiku tuli aviomieheni koulutettavaksi, ja heistä tuli tehokas pari linnustukseen. Tikulla oli todella hyvä riistainto, ja passissa se oli paras mahdollinen seuralainen. Millään riistalla se ei ole koskaan empinyt hetkeäkään, vaikka kaikenlaista on jo eteen tullut. Vesityöskentely sillä ei ollut sujuvaa. Tikun rakenne mahdollistaa pitkän askeleen ravissa, ja laukassa se oli selvästi perheemme nopein ja ketterin koira. Eturintaa sillä ei ole, ja takaliikkeiltään se liikkuu hieman länkisäärisesti. Säkäkorkeutta on ihanteelliset 54 cm (nartut 51-56 cm). Luonne Tikulla on hieno, vaikka luita se vahtiikin. Vieraiden suhteen, varsinkin urosten, se on vähän varautunut. Tikun lonkkakuvaustulos ja sen vertailu koko pentueen tuloksiin aiheutti sen, ettei tätä narttua koskaan pennutettu. Tiku on hyvä esimerkki siitä, että toimivia ja hyvin riistaintoisia kultaisia noutajiakin kasvatetaan Suomessa, mutta niitä syntyy harvoin verrattuna siihen muuhun materiaaliin mitä tarjolla on. Tikun emä, ja samalla muutaman kultsun mummo, käyttövalioitui piirinmestaruudessa 27.6.2009. Trinestä alkoi vuonna 2005 Weljesten kultaisten kasvatustyö, joka palkittiin jo vuonna 2009 rodun toiseksi parhaana. Vuodelta 2010 Weljesten oli kultsukasvatuksellaan rotunsa paras, samalla kun Tikun emä palkittiin rodun parhaana ja sisko rodun kolmanneksi parhaana jalostuskoirana. Ja tahti jatkui hurjana 2011 (rop-kasvattaja oli taas Weljesten). Tikun siskosta Midasta tuli käyttövalio 10.8.2011 ja Ripsa-sisko saavutti saman tittelin 31.8.2011! Vuoden 2011 Goldenmestaruus meni myös Midalle! Vuonna 2012 tulikin samaan pentueeseen jo kolmas käyttövalio Weljesten Endorfin Au. Samana vuonna päätettiin antaa meidän Tiku toimittamaan perhekoiran virkaa tuttuun perheeseen eikä päätöstä ole tarvinnut katua. Hyvästä koirasta riittää monelle! Vuoteen 2016 Tiku lähtee vireänä ja terveenä. NOU1, NOME ALO2, H  Kny ry Savitaipale 27.6.2009 Alo2, tuomari Tobina Nyman: HAKU Aloittaa hakuosuuden erinomaisesti. Löytää nopeasti kaksi ensimmäistä riistaa. OHJATTAVUUS Selvittää ohjauksen toisella lähetyksellä hyvin. PAIKALLISTAMISKYKY Näkee molemmat, noutaa lopulta viimeksi heitetyn, mutta 1. jää kokonaan noutamatta. RIISTAN KÄSITTELY Hyvät talteenotot riistoista sekä hyvät palautukset ja luovutukset. JÄLJESTÄMISKYKY - MUUT OMINAISUUDET Tehokas maatyöskentelijä. YLEISVAIKUTELMA Mukavassa yhteistyössä ohjaajansa kanssa oleva koira, joka selvittää koko kokeen. Valitettavasti tänään markkeerauksessa olevat puutteet pudottavat koiran parhaimmalta palkinnolta Vuonna 2009 päätin sitten vielä kaverin kanssa kimpassa hommata sileäkarvaisen kettuterrierin, Bertan. Muutamaa vuotta myöhemmin totesin, ettei sileäkarvainen kettuterrieri ole minun rotu. |
