Fi Mva Barbara| Molemmilla isovanhemmillani oli maalla aina eläimiä, ja
rakkaus eläimiin on minussa varmasti ollut aina. Hevoshulluna kiersin
niin ratsu- kuin ravitallitkin, ja kävin useammalla ratsastusleirillä.
Kehittyminen olisi kuitenkin vaatinut säännöllistä harjoittelua ja
paljon rahaa, niinpä teinityttönä vaadin saada oman koiran kun hevosta
en saanut. Luvan saatuani olin labradorinnoutajan kannalla, olivathan
kaikki isäni veljet innokkaita metsästäjiä. Jostain naistenlehden
keräilykuvista silmiini osui sileäkarvainen noutaja ja siitä se kiire
pennunhankintaan alkoi. Aivan liian kiire. Ensimmäinen flattini oli Sniffens Ninette (Fi Mva Exclyst Noble Lad - Fi Mva Sniffens Glinda), s.15.10.1983.  Nette oli hyvin opettavainen koira ajatellen tulevaa kasvattajauraani. Ulkomuodollisesti se oli kovin paljon labradoria muistuttava, ihannekorkeutta selvästi pienempi ja purentavikainen, joten näyttelymenestyskin oli sen mukainen. Nette ylsi vihdoin veteraanina ykköspalkintoon (EH), muutoin se sai aina kakkosen (H) tai kolmosen (T). Suurempi harmi minun kannalta oli ettei Netellä ollut minkäänlaista kiinnostusta noutamiseen, riistaan eikä uimiseen. Lisäksi se oli paukkuarka, peläten niin laukauksia kuin ukkostakin. Nette oli kuitenkin kaikille kiltti, se heilutti häntää silloinkin kun ystäväni kettuterrieri Suzu oli lukkopurennassa sen kuonossa kiinni. Nette oli myös hyvää pataa Peten kanssa, joka oli Särkänniemestä hommattu musta kani. Jotain on kuitenkin koiran kanssa harrastettava, ja niinpä ryhdyimme käymään tottelevaisuusharjoituksissa. Kokeissakin kävimme muutaman kerran, palkinnoille pääsimme aina ja elokuussa 1986 tuli Kouvolasta ALO1, KP (168 p.), Huomasin kuitenkin etteivät tottelevaisuuskokeet olleet pikkutarkkuutensa vuoksi ihan minun omin laji. Samoihin aikoihin kävin Ojalan Hilkan opissa kehätoimitsijakurssilla, valitettavasti harjoittelut jäivät sillä erää kesken ja näyttelysääntöjen uudistusten vuoksi jäin pätevöintiä vaille. Into ei ottanut kuitenkaan laantuakseen, ja seuraava flattini oli Hilwas Lagonda (Fi Mva Arcturus - Fi Mva Hilwas Maserati, s.28.6.1986).
Emmin kasvattajan, Christina Heleniuksen, tietämys ja opit olivat kullan arvoisia. Sain kasvattajalta lukuisia monisteita jotka olen säästänyt näihin päiviin asti. Hyvillä neuvoilla minua opastettiin jo paljon ennen kuin pentu saapui taloon. Rakkaus rotuun näkyy kasvattajan teoissa eikä kasvattaja sorru pentutehtailuun - ei silloinkaan kun rotu uutuuttaan käy hyvin kaupaksi. Kiitos Christina!   Hilwas flatit vuonna 1986: Suomen muotovaliot Fi Mva Hilwas Maserati pentujensa kanssa kesällä 1986. Arcturus, Aallotar sekä Hilwas Maserati. Yksi pennuista on Hilwas Lagonda, Emmi.  Emmin toimintatarmo oli jättänyt lähtemättömän vaikutuksen, ja niinpä kolmas flatti oli Emmin siskopuoli, Barbara eli kotoisemmin Iina (9.2.1993 - 10.6.2003). Iinan isä oli Fi Mva Arcturus, jonka emä Downstream Trustful tuotiin Suomeen Englannista astutettuna uroksella Gb Ch Falswift Apparition. Sen isä puolestaan oli Cruftsin näyttelyn voittaja vuodelta 1980, Gb Ch Shargleam Blackcap. Iinan emä oli Fi Mva Heilurihännän Black Sunshine (Gunhills Lucky-Lothar - Fi Mva Flatts Jessica). Iinan myötä minäkin sitten hankin itselleni metsästyskortin. " Quality bitch with good driving action. Lovely head and eye. Good depth of body. Good bone. Nice in the quarters. " Ann Kilminster, UK "Withybed" 29.10.1995 Anjalankoski Iina sai ensimmäisen sertinsä Santamäen Markulta Heinolassa 2,5 vuoden iässä ollen rotunsa paras. Jo vuotta aiemmin samassa paikassa sama tuomari piti Iinasta ja käski tuomaan hoikempana uudelleen. Kolmevuotiaana Iinan taipumuskoe hyväksyttiin Hollolassa ja 3,5 vuotiaana Iina sai Kotkasta Kirsti Wuorimaalta (Bremer) sertin ollen vastakkaisen sukupuolen paras. Iina valioitui Kotkassa 26.10.1996 ollen rotunsa paras, tuomarina Carlos Fernandez Renau. Lahden kansainvälisessä näyttelyssä Iina oli 3. paras narttu vuonna 1998, tuomarina Zafra Sirik. Monesti Iina jäi kuitenkin kokonaan ilman sertifikaatin arvoista, eikä päässyt kilpailemaan parhaasta nartusta. Iinalla oli kevyt ja kapea alaleuka, ja yksi sen kulmahampaista oli vajavaisesti kehittynyt. Pään linjat olivat kauniit ja hyvin feminiiniset, tosin sillä oli hieman takaluisu kallo. Sivuliikkeiltään se oli mahtava ja se näytti rakastavan pyörän vierellä ravaamista. Takaliikkeet olivat hieman ahtaat ja edestä liikkeet olivat leveähköt. Iina on nartuistani ollut kaikkein korkein (59,5 cm). Luonteensa ja terveytensä puolesta Iina oli toiveiden täyttymys, metsästyskokeiden alokasluokasta saatiin joitain tuloksia. Valitettavasti Iinan kiimoja seurasi aina voimakas valeraskaus ja sen aikana koulutuksessa tuli omaa tyhmyyttäni otettua takapakkia. Pehmeänä ja nöyränä koirana se muisti myös pitkään taipumuskoekouluttajan potkaisun kierittyään riistan päällä. Iinassa ja tuntemissani collieissa oli paljon samanlaisia piirteitä. Iinalla epäiltiin 10 vuoden iässä aivossa olevan kasvain; se saattoi yllättäen hyökätä kenen tahansa kennelimme koiran kimppuun eikä reagoinut vaikka toinen alistui. Hetkeä myöhemmin se saattoi taas haastaa leikkiin. Muutos alkuperäiseen, ystävälliseen ja rauhalliseen Iinaan oli niin suuri, että se päätettiin lopettaa kesällä 2003 sen ollessa 10 vuoden ja 4 kuukauden iässä. Tässä myös ajateltiin paljon perheemme lapsia, jotka silloin olivat kolmen ja kahden vuoden ikäisiä. Myös yhdellä Iinan jälkeläisellä on diagnosoitu aivokasvain, ja se lopetettiin ollessaan hieman alle 9 vuotias.  Sopivaa urosta etsiskelin Iinalle pitkään, ja päädyin englannin tuontiurokseen Fi Mva & Jva Emanon Black Velour “Elmo". Sukutaulu miellytti, ja olin koiran nähnyt Helsingin messukeskuksen näyttelyssä. Myös Elmon täyssisko Fi & Ee Mva Emanon Malayan Sunbeam jälkeläisineen edesauttoivat päätöksessäni. Elmo oli voimakkaasti sukusiitetty, sen isoäiti molemmilta puolilta oli menestynyt Gb Ch Halstock Bridget. Jälkikäteen olen toivonut, että olisin käyttänyt aikaa ja energiaa tutustuakseni itse urokseen. Voimakkaasti linjattuna sen jälki pennuissa oli merkittävä ja pennuista oli vaikeaa löytää Iinan piirteitä, hyviä tai huonoja. Kaikilla pennuilla esimerkiksi oli moitteeton purenta ja voimakas, rotumääritelmän mukainen alaleuka. Todella monella pennulla oli minulle aiemmin tuntematon vaiva. Häntää nämä heiluttivat kuten muutkin flatit, mutta hännänpäät vuotivat useasti verta roiskuen pitkin seiniä. Jätin itselle nartun Blackpepoon Toy Story “Milli“, jota ei kuitenkaan käytetty jalostukseen. Sen menestyksekkäimmät hetket olivat flattien erikoisnäyttelyssä 1996, jossa se usean pennun joukosta valittiin parhaaksi narttupennuksi. Kesken päivän ilmennyt takajalan ontuminen jätti sen loppukilpailussa VSP:ksi, ja ROP oli sen veli Blackpepoon Popeye. Tuomareina Hannele Jokisilta ja Mrs Shirley Johnson (Downstream). Millin häntä oli aina auki ja se amputoitiin aikuisena. Myöhemmin Milli sai hienon uuden kodin Terhin ja Hannun luota. Kiitos! Milli ei ollut siinä perheessä ensimmäinen flatti, eikä myöskään viimeinen ;-)   Blackpepoon Toy Story "Milli" Blackpepoon Tiny Toon "Pipa" 11,5 vuoden iässä Tainalle sijoittamani Millin täyssiskon Pipan, Blackpepoon Tiny Toon astutin Topi-uroksella, Fi Mva Blackpicks Peter Pan (Fi Mva & Kva Flathatted Cherokee - Fi Mva PohjV-97 Blackpicks Just For Me).  kuva: Anu Vorobjev Fi Mva Blackpicks Peter Pan, "kansikuvapoika" Topi, jonka omistajilla on Hämeenlinnassa tällä hetkellä pari flattia, nuorempi on Blackpicks Toobig Jumpsuit ;) Pipa eli melkein 13 vuoden ikään, ja se lopetettiin elettyään täysin terveen elämän - loppuvaiheessa sille tuli pidätyskyvyttömyyttä, eikä raajatkaan aina jaksaneet pysyä alla. Pipa pääsi ansaittuun lepoon 9.12.2008 omassa kodissaan. Pipan ja sen jälkeläisten hännät ovat olleet ehjiä. Jätin pentueesta itselleni 7.2.2001 syntyneen nartun Blackpepoon Toon Moon “Peppi”: "Well constructed bitch. Very good head, good defined chest. Well muscled in all quarters. Good bones. Moves and covers the ground well." Peggy Miller, UK "Emanon" 25.5.2003 Joensuu EXCELLENT, placed third in working class "Well made bitch of correct size. Workmanlike movement. Correct head and kind expression. Well developed brisket. Well muscled. Moved with drive." Trevor Pennington, UK 22.10.2006 Hyvinkää EXCELLENT, placed fourth in working class "6 years old bitch, medium sized. Mature in outline. Head of good length with refined feminine skull. Good eye colour. Short tail. Moved soundly." James Irvine, UK "Vbos" 26.5.2007 Hattula EXCELLENT in working class "Correct size. Would like a little more weight. Moved well when seattled. Good head. Nice eyeshape. Correct earplacement." Shirley Oxford, UK "Taranbeck" 21.10.2007 Hyvinkää EXCELLENT, placed second in working class - winner in same class won the whole show! Ulkomuodollisesti Peppi oli paras koira mitä minulla on ollut; se vastaa erinomaisesti rotumääritelmää ja oli ihannekokoinen (57 cm). Pepillä oli kuitenkin litteät käpälät ja hieman luisu lantio, jonka vuoksi taka-askeleista puuttui tehokkuus. Metsästyskoirana Pepillä oli erinomainen markkeerauskyky, loppumaton noutohalu ja vahva riistavietti. Hermoissa ja äänekkyydessä oli parantamisen varaa, eikä se sen vuoksi ollut helppo seuralainen passissa. Perusasioihin, kuten äänekkyyteen ja perusasennossa pysymättömiseen kaatui sillä suuremmat metsästyskoepalkinnot. Taipumuskokeen se läpäisi vaivatta ensiyrittämällä, ja palkittiin alokasluokassa yhtä keskeytystäni lukuunottamatta joka kerta. Kanalinnustuksessa Peppiä käytettiin ylösajavana, ja sitä käytettiin myös rusakkojahdissa. Pepillä oli yksi pentue Viton, Zebulons Friia Rio Trap, kanssa. Valitettavasti en saanut Pepille urokseksi sitä ensimmäistä vaihtoehtoa, mutta kakkosvaihtoehtona Vito on ollut hyvä luonteen tasoittaja Pepin tyyppiselle nartulle. Ulkomuodossa yhdistelmä otti takapakkia mittasuhteiden ja rakenteen osalta päiden ollessa ok, mutta tärkeys yhdistelmässä olikin käyttöominaisuuksissa. Näyttää vahvasti siltä, että tämä linja ei tule jatkumaan.  "Peppi"  21.10.2007Iinalla oli toinenkin pentue yhdessä Kans, Fi, Ee, Lv & Ru Mva Kaislikon Aaveen “Boris” (Fi Kva Jiggers Black Bird - Fi Mva Blackpicks Black Dream) kanssa. Boriksella oli mittava meriittilista näyttelyistä mutta syy sen käyttöön oli luonne eikä ulkomuotomeriitit. Kesäleirillä 1997 olimme Peggy Millerin (Emanon) koulutuksessa ja ihailin Boriksen työskentelyä. Juuri luonne ja koulutettavuus olivatkin sitten pentueen parhaita puolia, kaksi jälkeläisistä menivät ensikertalaisilla omistajillaan metsästyskokeiden avoimeen luokkaan ja toinen näistä tottelevaisuuskokeiden voittajaluokkaan. Yllätyksenä pentueessa oli voimakkaita yläpurentoja ja vähemmän yllätyksenä lonkkavikaa. Kuvausikäisistä kasvateistani 81% on lonkkakuvattu, ja kaikki sairaat (10%) kasvattini ovat tämän yhdistelmän jälkeläisiä. Tästä pentueesta ei suku ole jatkunut, mutta pentue oli minulle kasvattajana monella tapaa opettavainen kokemus. Vuoden 2008 aikana näistä pennuista kaksi kuoli syöpään (luusyöpä ja histiosytäärinen sarkooma) ja yksi aivokasvaimeen.  Kuvassa Rina, TK1 Blackpepoon Ghost Frump 1.9.1999 - 14.10.2008 (histiosytäärinen sarkooma) Nome 3* Alo1, Cherrys Cup 2003 Toko Avo1 Nykyhistoriaa... Toista linjaa olen yrittänyt saada käyntiin tuonneilla Ruotsista ja Englannista, mutta niissä yrityksissä ei hyvin ole käynyt. Uusia alkuja edustavat yhteistyönarttu TK1 Batzi's Caliphcaliandra, Tutti sekä Taka-Tapiolan Sintonic, Pimu. Tutin jälkeläisistä olen sijoittanut yhden nartun. Pimun pentueesta olen sijoittanut kaksi narttua. Sileäkarvainen noutaja “Tutti” FIN41977/05 s. 26.7.2005 TK1 Batzi’s Caliphcaliandra (Hawksthorn Caliph - Fi & Ee Mva Birkebo Lenten Rose Wendy) oli minun, Satun ja kasvattajansa yhteisomistuksessa, nyt se on Satun. Tutilla on hyvä riistainto ja se on erittäin tehokas haussa. Miellyttämisenhalua toivoisin koiraan enemmän. Tuttia ei missään vaiheessa ole tarvinnut kouluttaa silkkihansikkain, vaan se on vaatinut melko jämäkkää koulutusta. Koko (59 cm) ja rakenne, samoin kuin pään profiili ovat koiralla kohdallaan. Sillä on kuitenkin pyöreähköt silmät ja vastakarvapiirto silmien välissä, nämä tekevät Tutin ilmeestä hieman vieraan. Tutti on kauttaaltaan kapea koira, ja karvattomana antaa itsestään hyvin pentumaisen vaikutelman. Häntä on suora mutta turhan pitkä. Käpälät ovat tiiviit ja korkeat, mutta niissä keskimmäiset varpaat ovat hieman pidemmät eli käpälät eivät ole aivan pyöreät.  "Well grown. Correct head. Dark eye. Nice coat. Tight feet. Good front. Moved well." Trevor Pennington , UK Snj: päänäyttely Hyvinkää JUN EH- Tutti synnytti ensimmäisen pentueensa Blackpepoon -kenneliini 18.3.2008 ja kaikki astutusajankohdasta lähtien meni luomu-menetelmällä - periaatepäätökseni, joka on kypsynyt kahden eri narttuni astutusvaikeuksien ja yhden nartun synnytysvaikeuksien myötä. Mielestäni nartun jalostusarvo laskee rankasti, jollei se näin luonnollisesta tapahtumasta suoriudu itse. Morris ja Tutti suoriutuivat astutuksesta hienosti! Myös toinen astutus meni hollantilaisen uroksen kanssa hyvin. Meillä ollessaan Tutin pennut olivat hiljaisia, tyytyväisiä ja vaivattomia. Suuri kiitos Morriksen kasvattajalle ja omistajille, jotka antoivat uroksen Fi Mva Yeccu Play Time käyttööni ja onnittelut Yeccu -kenneliin todella tasokkaasta Play -pentueesta. Tutin ja Morriksen pennut ovat liian suuria, mutta muuten olen niihin oikein tyytyväinen. Morrista käytettiin myöhemmin myös Blackpicks ja Taka-Tapiolan kenneleissä. Tutti starttasi pentujen jälkeen kesäkuun lopussa 2008 saaden tuloksen ja se oli Kisällin kolmas Ahvenanmaalla järjestetyssä mestaruudessa. Tutti on perusterve koira, mutta toisen pentueen jälkeen siltä on kahteen otteeseen poistettu patteja jaloista.  Pimu, Taka-Tapiolan Sintonic ( Fi Mva & Kva Blackpicks Silver Gin - Taka-Tapiolan Merisilja) synnytti ensimmäisen pentueensa kenneliini 23.4.2010. Isänä pentueessa on pitkäaikainen ihastukseni Mauri, Batzi's Knock Out. Odotukset yhdistelmälle on suuret ja paperilla kaikki näyttää oikein hyvälle. Nähtäväksi jää... Mauri sai voittajaluokkaan oikeuttavan Nome-B koetuloksen Sastamalassa 15.8.2010. Pimu on koirana varsin helppo ja miellyttämisenhaluinen, työintoa ja riistaviettiä sillä on hurjasti ja silti se on lähes äänetön ja huomaamaton koira. Näytöt koepuolelta ei tue edellämainittua, mutta saman ovat Pimusta todenneet useat kokeneet koirankouluttajat. On ollut hienoa kuulla kehuja tästä koirasta monelta eri suunnalta. Jos tämän koiran koemenestyksen rinnalle laittaisi oman kasvattini Pepin, Blackpepoon Toon Moon, voisi kuvitella, että se koirana ominaisuuksiltaan olisi paljon Pimua parempi mutta näin ei vain ole asian laita. Ja tämä on pakko myöntää, vaikka toinen on oma kasvatti ja toinen on mänttäläisen Tapsan kasvatti. Oikein suuri kiitos Taka-Tapiolan kenneliin Pimusta; pentue räätälöitiin yhdessä hyvässä yhteistyössä ja toivotaan, että jatkossa saamme iloita yhteistyön hedelmistä! Suuret kiitokset myös Tarjalle kun sain käyttää Pimun ensimmäiseen ja ehkä myös viimeiseen astutukseen Mauria.  Pimu  Mauri | ||
| Toisena rotuna minulla on vuodesta 2003 lähtien ollut beagle, mutta asiassa ei vielä ole edistytty historiaan asti. Olen toistaiseksi teettänyt kolme pentuetta, kaksi Kuopusmaa Katalla ja yhden yhteistyössä Saraketojen kanssa. Toiveena yhteistyöpentueessa (Blackpepoon Be C-pennut) on, että sieltä löytyisi omalle nartulleni jalostuksellisesti jotakin sopivaa. Aika näyttää! Enemmän beagleistä Koirat-linkistä. | ||
Kolmantena rotuna minulla on kultainen noutaja. Alunperin ajattelin, että niissäkin olisi mukava kokeilla kasvatustyötä, mutta flattien vesityöskentelyyn tottuneena minulle tuli vähän yllätyksenä, miten erilaisia kultaiset noutajat ovat. Myös flattien terveysasioihin tottuneena on ollut hankala sopeutua siihen, kuinka paljon sairaampia kultaiset noutajat ovat. Tosin, puutteensa ne on flateilläkin... Vuonna 2009 päätin sitten vielä kaverin kanssa kimpassa hommata sileäkarvaisen kettuterrierin, Bertan. |
